Pitäisikö turvapaikan hakemisen tapahtua EU:n ulkopuolella?

Julkisessa sanassa ja politiikan piirissä on esitetty viime aikoina näkemyksiä, että turvapaikan hakemisen pitäisi tapahtua EU:n ulkopuolelle perustettavissa keskuksissa. Esimerkiksi Suomen Uutiset kirjoitti asiasta viime vuoden lopulla. Ranskan presidentti Emmanuel Macron esitti ajatuksen jo 2017, vuoden 2015 pakolaisaallon jälkeen.

Aloite on vaikuttanut tyydyttävältä myös monien maahanmuuton vastustajien näkökulmasta. Se on luonut mielikuvan, että pakolaisten tulo vähenisi, jos asiaa käsiteltäisiin EU:n ulkopuolella. Tosiasiassa kyseisten keskusten perustaminen ei vähentäisi pakolaisten tuloa Lähi-idästä ja Afrikasta Eurooppaan vaan lisäisi sitä. Ajatuksessa onkin koira haudattuna.

Juuri mikään valtio ei ole halukas ottamaan väliasemia tai välilaskupaikkoja maaperälleen. Mikäli turvapaikkahakemuksen voisi jättää käsiteltäväksi jo paettavassa maassa, tämä puolestaan voisi tapahtua vain lähtömaan suostumuksella.

Ensinnäkään (1) tällöin kyseessä ei olisi aito pakolaisuus vaan paettavan hallituksen suojeluksessa tapahtuva siirtolaisuus, mahdollisesti elintasopakolaisuus, joka johtaa helposti niin sanottuun sosiaaliturvashoppailuun ja turvapaikkaturismiin. Oikeasti pakolainen ihmisestä voikin tulla vasta maasta lähdettyään. Geneven yleissopimuksen mukaan virallisesti henkilöstä tulee pakolainen vasta kun hänelle on myönnetty turvapaikka jostakin maasta (pois lukien kiintiöpakolaiset, joilla on pakolaisasema YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan).

Toiseksi (2), jos EU:n ulkopuolisia käsittelykeskuksia perustettaisiin, ratkaisuvalta luovutettaisiin yksinomaan YK:n pakolaisviranomaisille, jotka tekisivät turvapaikkapäätökset. Tämä ottaisi valtioilta pois mahdollisuuden itse harkita pakolaisuuden perusteita ja ratkaista hakemusten käsittely: hylkääminen tai hyväksyminen. Rajoilta käännyttämisen mahdollisuus menetettäisiin kokonaan. Tämä heikentäisi valtioiden mahdollisuutta päättää itsenäisesti rajavalvonnastaan ja väestöpolitiikastaan.

Kolmanneksi (3), jos käsittelykeskusten perustamiseen liitettäisiin lisäksi pakolaiskiintiöiden kasvattaminen Kai Mykkäksen (kok.) ja monien muiden vaatimalla tavalla, niin sanottu taakanjako ei olisi enää valtioiden hyväksyttävissä tai hyväksyttävissä, vaan siitä tulisi järjestelmä. Juuri tätähän Mykkänen ajoi myös antaessaan tukensa Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration (GCM) -sopimukselle, jonka nimi suomeksi on ”globaali sopimus turvallisesta, järjestelmällisestä ja jatkuvasta muuttoliikkeestä”.

Neljänneksi (4), jos myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin alkaisi käyttää GCM-sopimusta ratkaisujensa ohjenuorana, ei sopimus olisikaan enää puitesopimuksia löyhempi, vaan se alkaisi sitoa ja velvoittaa jäsenmaita ennakkoratkaisujen kautta. Tämän ketjuuntumisvaikutuksen tuloksena GCM toimisi voiteluaineena, kun pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden joukkosiirrot Lähi-idästä ja Afrikasta Eurooppaan jälleen käynnistyisivät. (Aiheesta aiemmin täällä ja täällä.)

Johtopäätökseni on, että kaavaillun kaltaisia lähtöselvityksiä ei pidä EU:n ulkopuolelle perustaa, sillä ne mitätöisivät valtioiden suvereniteetin ja oikeuden päättää omasta rajapolitiikastaan sekä siitä, keitä valtiot päästävät maahan ja keille ne myöntävät oleskeluoikeuden tai kansalaisuuden. Tämä olisi vastoin EU:n omia periaatteita.

Myös EU:n sisäministerien keskenään neuvottelema ja sopima pakolaisten siirtojärjestely, joka tunnetaan paremmin ”taakanjakosopimuksena”, on vastoin EU:ssa voimassa olevaa Dublin II -asetusta. Nykyään taakanjakoa kutsuaan EU-jargonissa ”pakotetuksi uudelleensijoitteluksi” ja ”pakotetuksi solidaarisuudeksi”.

Oma mielipiteeni on, että Dublin-asetusta pitää edelleenkin soveltaa: pitää käännyttää maahan pyrkivät laittomat maahanmuuttajat ensimmäiseen turvallisena pidettyyn maahan, jossa turvapaikkahakemus pitäisi jättää ja käsitellä.

Lähtöselvityksiä ei pidä perustaa lähtömaihin eikä maihinnousukeskuksia EU:n ulkorajojen lähettyville. Ei pidä myöskään luoda ilmasiltaa paettavista maista Eurooppaan. Hullunkurista tällaisessa toiminnassa olisi siirtolaisuuden virtaaminen länsimaihin lähtömaiden suojeluksessa. Aivan yhtä ristiriitaista on ollut sisäministeri Kai Mykkäsen tapa haalia Suomessa hylkäävän turvapaikkapäätöksen saaneille passeja paetun hallituksen suopeudella.

Kaksilla korteilla pelaaminen paljastaa, että kyseessä ei ole aito pakolaisuus, kun paetun maan hallitus toimittaa pakolaisille henkilöpaperit! Mykkäsen menettely kertookin siitä, että ministeri joko ei tiedä mitä tekee, tai kyseessä on hänen oma epätoivonsa sen ongelman edessä, että esimerkiksi Irak ei ota vastaan Suomesta palautettavia edes rahalla (aiheesta aiemmin täällä).

Omasta mielestäni kyseinen keinottelu pitäisi lopettaa, ja Suomen tulisi heti katkaista kaikki nykyinen rahallinen tuki maalle, joka ei ota vastaan Suomesta käännytettyjä tai palautettaviksi tai karkotettaviksi määrättyjä. Muussa tapauksessa Suomen on irtauduttava EU:n turvapaikkapolitiikasta.

Lähtöselvitysten sijasta kannatan kyllä saapumisselvityksiä EU-maista palautettaville. Kannatan Tanskan pääministerin Lars Rasmussenin ehdottamia karkotuskeskuksia kaikille takaisin lähetetyille sekä kokoamisleirejä Euroopan suuntaan pyrkiville. Ongelmana tässäkin on, että mikään maa ei näytä suostuvan ottamaan niitä kontolleen, joten parasta olisi saada pysymään lähtijät omissa maissaan. Tämä on hyvä vaihtoehto, sillä sodan alaisissakin maissa vain osa maasta on yleensä väkivaltaisuuksien kourissa, ja taisteluita käydään vain pienillä ja rajatuilla alueilla.

Niitä ei pidä siirtää taisteluiksi Euroopan kaduille ja kujille, vaan syyrialaisten, irakilaisten ja muiden pitää käydä oma sotansa omissa maissaan.

Tästä ja monesta muusta maahanmuuttoon liittyvästä asiasta puhuimme Marko Ekqvistin kanssa Radio Vapaan Helsingin lähetyksessä tiistaina 26.2.2019 ”Koko kansan politiikkamessut” -ohjelmassa. Esittelimme myös Perussuomalaisen puolueen viime perjantaina julkaisemaa maahanmuuttopoliittista ohjelmaa. Lähetyksen voi katsella jälkikäteen tästä, ja oman analyysini voi lukea teokseni Kuinka Suomi korjataan? luvusta 4.




Jukka Hankamäki
FT, VTT
Tutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki