Olen alkuvuoden aikana kierrellyt kutsuttuna kansanedustajaehdokkaana eri korporaatioiden lobbaustilaisuuksissa. Viime viikolla oli vuorossa EK:n, Keskuskauppakamarin, Perheyritysten liiton ja Suomen Yrittäjien järjestämä ”Maalikone 2042” -tapahtuma, joka pidettiin Musiikkitalossa.
Puhujiksi oli kutsuttu Risto ”EK” Penttilä, Päivi Räsäsen löytö Päivi Nerg ja kansanedustajan työn vapaaehoisesti jättävä vihreiden Antero Vartia.
 |
| Risto Penttilä Maalikone-tapahtumassa 5.2.2019 ”Steve Jobsina”. |
Nergin esitelmän sisällöksi taisi jäädä, että byrokratiaa on karsittava, kun muualta ei voida enää ottaa. Virkamiesparkojen kannalta kova päätös johtuu huoltosuhteen, työllisyysasteen ja työn tuottavuuden lohduttomuudesta tilanteessa, jossa verotus on jo optimoimoitu tuottavimmilleen, velanotto on tapissaan ja leikkauslista on loppunut leikatessa.
Tulevaisuuden visioiminen kuumottaa monia, sillä tulevaisuus näyttää synkältä eikä myönteistä jaettavaa ole. Tämä johtuu tietenkin maailman väestönkasvusta, joka on juurisyy kaikkien asioiden riittämättömyyteen ja aikamme Angstin keskeiseen koettuun uhkatekijään: ilmastonmuutokseen.
Kukaan ei kuitenkaan ottanut kantaa tähän Suomen vaikutusvallan ulottumattomissa olevaan väestöpoliittiseen perusongelmaan eikä sen seurausilmiöön, eli hallitsemattomaan siirtolaisuuteen, joten tilaisuus sai jatkua harmonisen haaveilun hyminässä.
Tämä oli väärin, sillä juuri ennen vaaleja olisi aika purkaa kaikki se hyvä, jota maahanmuuttoon todella liittyy. Nyt olisi nimenomaan aika paljastaa, mitä myönteistä eri puolueet näkevät maahanmuutossa, eikä salailla asioita! (Aiheesta tarkemmin täällä.)
Ilmeisesti mitään hyvää ei maahanmuutosta löydetty. Sen sijaan Antero Vartia (vihr.) messusi arvojen muutoksesta ja päätti puheensa huikeisiin julistuksiin, joiden mukaan maailma on aivan fantastinen verrattuna siihen, mitä se oli ennen. Hänen mukaansa maailma voisi olla vieläkin parempi, kunhan päästäisiin eteenpäin ”ylimenokaudesta”, jonka kuluessa uhkatekijän paremmalle huomenelle aiheuttavat ”trumpit ja orbánit”. Vartian mukaan vain mielikuvitus on muutoin rajana tulevaisuudelle...
Hän ei (monien muiden tavoin) näytä ymmärtäneen, että ”trumpit ja orbánit” ovat merkki muiden kulkemisesta väärään suuntaan ja halusta kääntää kurssi. Kansallismielisyys ja protektionismi kertovat vain länsimaisen keskiluokan halusta pitää elämäntavastaan ja kulttuuristaan kiinni. Siinä ei ole mitään vikaa, väärää eikä tuomitsemista, paremminkin ymmärtämistä.
Sen sijaan pyhimysmaisia julistuksia tahtoo vaivata se yhteinen piirre, että ne sisältävät moraaliposeerusta ja hyvesignalointia, joiden tuloksena maa katoaa monien alta.
Kunnianhimoisissa väitteissä, että Suomen pitää olla ”ilmastonmuutoksen torjunnan kärkimaa” ja esimerkki koko muulle maailmalle, voi nähdä perusteetonta sublimaatiota ja narsismia, jotka kertovat väärästä itsensä ja asemansa ymmärtämisestä, niin kuin nyt sekin, että Suomen pitäisi kulkea eturintamassa hiilen käytöstä luopumisessa.
Palautettakoon mieleen muutama fakta. Suomen kasvihuonepäästöt olivat Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 vain 0,175 prosenttia maailman kokonaispäästöistä, joten sillä ei maailmaa pelasteta, vaikka suomalaiset lopettaisivat hengittämisen kokonaan.
Suomen vaikutus maailman ilmaston tilaan katoaa jo mittausvirheeseen tai tilastovaihteluun. Niinpä Suomen ei pitäisi hirttää myöskään talouttaan eikä teollisuuttaan ilmastodirektiivien eikä ympäristösertifikaattien noudattamiseen, saati tavoitella ympäristönsuojeluorgasmeja kantamalla almuja ilmastopoliittisiin synninpäästörahastoihin, jotka muistuttavat kierosta rangaistusfetisismistä.
Hiilestä luopumiseksi on kiirehditty myös Helsingissä aivan turhaan, sillä Helsingissä toimivat Euroopan ympäristöystävällisimmät hiilivoimat, ja Itä-Euroopan hiili kannattaisi käyttää niissä eikä esimerkiksi Puolan paljon saastuttavissa voimaloissa.
Entä sitten nokivasaroita ja painekattiloita muodikkaammaat ”biotalous” ja ”kiertotalous”? Nekin edustavat niin sanottua kallista säästämistä.
Kallis säästäminen johtuu muun muassa EU:n kurjasta jätedirektiivistä (2018/851), jonka mukaan yhdyskuntajätteistä pitää kierrättää 55 prosenttia vuonna 2025 ja 65 prosenttia vuonna 2035. Taaskin sinivihreän politiikan punainen hedelmä.
Kierrätyksen pitäisi kuitenkin tuottaa enemmän kuin se kuluttaa ollakseen taloudellisesti ja ekologisesti kannattavaa. Samoin tuulivoiman pitäisi tuottaa vähintään omat alkuehtonsa, niin kuin kaiken energiantuotannon. Energiantuotanto on nimittäin alkutuotantoa, jonka pitäisi ylläpitää vähintään itsensä, jotta siitä voisi olla pohjaksi muulle tuotantoelämälle.
Sen sijaan subventioiden Suomessa toimitaan kuten DDR:ssä, jossa syötettiin hevosille leipää, koska se oli rehuviljaa halvempaa valtion avustustoiminnan vuoksi.
Ei siis tarvitse kiitellä myöskään vihreiden Krista Mikkosen innostusta siitä, että sijoittajatkin ovat lähteneet ”vihreän talouden” perään. Se, että pankkiiriliikkeet ovat perustaneet tuulivoimarahastoja, ei ole seuraus mistään eettisyydestä vaan siitä, että setelinvihreät sijoittajat ovat eurojen kuvat silmissään lähteneet tavoittelemaan valtion tuulivoimaan tuhlaamia tukia. Ne puolestaan karkaavat pasaatituulten paratiisisaarille.
Jos taas tuulivoima tuottaa oman itsensä, sen tukeminen on mieltöntä. Tätä nykyä Suomen valtio tukee tuulivoimaa noin kahdella miljardilla, joka vastaa valtiovarainministeriön virkamiesryhmän vaatimusta seuraavan vaalikauden taloudellisesta sopeuttamistarpeesta. Myös maahanmuuttoon budjetoidut suorat kulut ovat noin 1,4 miljardia vuodessa, eikä kestävyysvaje totisesti katoa sillä, että huoltosuhdettamme rasittavien vähäosaisten lisäksi otetaan maahamme lisää vähäosaisia.
Suomen ei pidä suhtautua EU:n määräyksiin orjallisesti, vaan kaikessa energiantuotannossa ja kierrätyksessä olisi ehdoksi asetettava se, että toiminta on taloudellisesti mahdollista.
Vain mielikuvitus näyttää olevan todellakin rajana sille, kuinka hyveellinen saa olla.
 |
| ”Suomi vuonna 2042” -paneeli. |
Kuinka helppoa onkaan olla samaa mieltä esimerkiksi Kokoomusta edustaneen Antti Häkkäsen näkemyksestä, että kaikki jaettava yhteiskuntaamme tuotetaan yrityksissä ja että siksi sinivalkoista omistajuutta pitäisi tukea?
Samaan aikaan Kokoomus kuitenkin ajaa yhdessä Keskustan ja sinisten kanssa läpi sote-uudistusta, jonka tuloksena julkisen terveydenhuollon palveluita yksityistettäisiin yrityksille. Niiden omistajuus puolestaan on ulkomaista, ja verovaroja karkaisi muiden kansantalouksien tilinpäätöksiin, juuri niille paratiisisaarille, joiden vihreitä rantoja tuuli alati hyväilee.
Näin käy ennen pitkää myös alan kotimaisille firmoille, kun Suomessa haudotut kultamunat fuusioidaan yksi toisensa jälkeen ulkomaisiin suuryrityksiin, ja taaskin ovat ”arvot” ja keinot ristissä.
Maalikone-tapahtuma oli talouden ja teollisuuden organisaatioiden yritys kanavoida ääniä Kokoomukselle ja Vihreille tekemällä vaaleista ilmastovaalit (”Suomi ilmastopolitiikan ykkösmaaksi”).
Tämä näkyi korporaatioiden luomassa vaalikoneessa, jonka kysymykset ehdokkaille oli aseteltu niin, että parasta prestiisiä suodattuisi kokoomuslaisille ja vihreille.
Käytin tilaisuudessa tallennetun puheenvuoron, kun pohdittiin, missä Suomi on seuraavan kvartaalin jälkeen, vuonna 2042. Vastaukseni oheisella videolla.
.
