Median ja viranomaisten ajatusmaailmasta

Median ja viranomaisvallan ajatusmaailma on synkkä, ja niiden puheenaiheet ja asenteet vaeltavat sameissa vesissä. Tämän viikon lehdistä esille pomppaa ainakin kolme uutista, jotka antavat aihetta jatkaa tätä metatason mediakriittistä blogiani.

Ensinnäkin Helsingin Sanomat valistaa jälleen, että turkulainen kaupunginvaltuutettu Olavi Mäenpää tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa sakkoon ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan”, kun oikeus katsoi, että Mäenpään eräässä TV-ohjelmassa esittämät näkemykset olivat halventaneet ja solvanneet maahanmuuttajia. Tuomio oli jo kolmas Mäenpäälle kansanryhmää vastaan kiihottamisesta langetettu rangaistus, ja maksettavaa hänelle kertyy nyt 50 päiväsakkoa, mikä mielipiteen lausumisen loppuhinnassa tekee 600 euroa.

Tapauksessa oli kyse pari vuotta sitten televisioidusta Yleisradion vaalitentistä, jossa Mäenpää esitti näkemyksiään muun muassa maahanmuuttajista, romaneista ja pakolaisista. Syytteen mukaan Mäenpää syyllistyi keskustelussa rikokseen esimerkiksi yleistämällä kokonaisia ihmisryhmiä rikollisiksi, sosiaaliturvan väärinkäyttäjiksi ja alempiarvoisiksi kuin syntyperäiset suomalaiset.

Mäenpää itse kiisti syyllistyneensä rikokseen. Hänen mukaansa ohjelmassa ei ollut tarkoitus panetella tai solvata ketään, vaan kyse oli poliittisen keskustelun käymisestä ja sananvapauden käyttämisestä. Helsingin käräjäoikeus päätyi tuomiossaan kuitenkin sille kannalle, että ”vaikka kriittinen suhtautuminen maahanmuuttoasioihin on hyväksyttävää, Mäenpään puheet ylittivät sananvapauden rajat.”

Mäenpään kannanotot ovat kenties rumia, mutta mielestäni niiden tuomitseminen oikeudessa toimii huonosti viranomaisten omien tarkoitusperien kannalta. Silleen jättäminen olisi parempi. Tuomiot vain lisäävät kielletyksi koetun hedelmän houkuttelevuutta, ja on viranomaisten taholta suuri erehdys luulla, että he voivat jotenkin estää sen, mitä ihmiset lopulta ajattelevat ja sanovat. Jos vaikutusta on, se on toivottuun nähden päinvastainen.

Suhteellisuudentajua sen sijaan osoittaa, että Helsingin käräjäoikeus jätti rankaisematta erästä Suomen Sisun palstalla mielipiteitään esittänyttä 53-vuotiasta akateemista miestä. Koska oikeus ei langettanut syytetylle rangaistusta, on kysyttävä, millä perusteella Ilta-Sanomat saa leimata hänet ”nettirasistisksi” juttunsa otsikossa. Siitähän voisi nostaa vaikka kunnianloukkaussyytteen oikeudessa.

Kolmannen kummallisen uutisen luin bussia odottaessani maahan pudonneen Metro-lehden kannesta nostamatta kuitenkaan kadulla makaavaa ja kuraantunutta ilmaisjakeluaviisia käsiini. Jutun mukaan muuan 13-vuotias koulupoika oli syyllistynyt ”tyttöjen seksuaaliseen ahdisteluun” Espoon Kilossa. Uutinen löytyi tietenkin myös ”pedofilian” leviämistä siunailevien Ilta-Sanomien sivuilta.

Se, että 13-vuotias kähmii muita, ei ole mielestäni mikään uutinen. Sen sijaan huolestuttavaa on, miksi uutisena ei pidetä sitä, että viranomaiset ahdistelevat nyt tuota 13-vuotiasta koulupoikaa hänen suhteellisen normaalista käyttäytymisestään ja ”saattoivat asian sosiaaliviranomaisten tietoon”?

Mikä helpotus tällaisten uutisaiheiden olemassaolo voikaan olla oman elämänsä mitättömyydestä ja tarkoituksettomuudesta kärsiville toimittajille! Mieheksi varttuvan nuoren seksuaalisuus on käsitykseni mukaan hyvä asia. Erinomaista tasa-arvon päivää kaikille!