Uskosta ja järjestä ilmojen teillä

Uskonnonvapautta puolustellaan usein liberalismilla ja valistusihanteilla eli yksilöiden oikeudella ajatella ja uskoa vapaasti, mitä haluavat. Näin on siitä huolimatta, että liberalismi ja valistus syntyivät rationalismin tuloksena ja uskontokritiikin merkiksi. Valistuneen käsityksen mukaan sivistyneiden ihmisten tulee suvaita myös rationalismista poikkeavia uskonnollisia katsomuksia, vaikka monet uskovaiset eivät suvaitsekaan rationalisteja.

Todellisuudessa tämä on huono kauppa, sillä järjen tuella tapahtuva järkevyyden kiistäminen on perimmältään järjetöntä. Rationalismi, joka kannattaa irrationalismia pelkän suvaitsevuuden vuoksi, muuttuu helposti itsekin irrationalismiksi.

Käytännön esimerkin siitä, miksi uskonnon harjoittamista ei voida kohottaa järjen rinnalle eikä ohi, tarjoaa tämänpäiväinen uutinen, jonka mukaan tunisialainen lentäjä tuomittiin Italiassa 20 vuodeksi vankeuteen ”rukoilemisesta lentokoneen turmahetkellä”.

Rukoileminen voi tietysti tuntua lohdulliselta, jos koneen propellit pysähtyvät kesken matkan ja tarvittaisiin siivet selkään. Tunisair-yhtiön ATR-72-konetta ohjannut pilotti meni kuitenkin paniikkiin huomattuaan polttoaineen olevan loppumassa ja turvatoimiin ryhtymisen sijasta alkoi rukoilla kovaäänisesti eikä noudattanut hätätilanteita varten annettuja ohjeita. Sisilialaisen tuomioistuimen mielestä lentäjä teki lisäksi väärän päätöksen laskeutuessaan mereen, kun hänen olisi pitänyt koettaa liukua lähimmälle kentälle.

Kun koneen 39 matkustajasta 13 kuoli, tuli jälleen osoitetuksi, kuinka uskonto tappaa. Varsin pahasti oli kyseisen pilotin koulutus mennyt pieleen, sillä harvoinpa ammattitaitoiset lentäjät, joita tämänkin tyyppisen koneen ohjaamossa pitää olla kaksi, menettävät tilanteen hallinnan niin pahoin, että he luopuvat kaikista pelastusyrityksistä ja alkavat mellastaa henkivoimia apuun.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä jumalia pilotti apuun kutsui. Koska kyseessä oli tunisialainen lentäjä, todennäköisesti Allahia. Niinpä kysymys kuuluu, eivätkö ihmiset voi rukoilla hiljaa mielessään. Lauseen ”Allah, auta!” lausumiseen ei paljon aikaa kulu. Ehtiväthän New Yorkin terrori-iskun koneita ohjanneet pilotitkin lausua ”Allah on suurin!”, vaikka myös heillä oli törmäyshetkellä kädet täynnä työtä. Ja samassa kaupungissa onnistui juuri moottorivaurion saaneen koneen pakkolasku jokeen ilman, että kukaan menetti henkeään – ammattitaitoisen amerikkalaispilotin ansiosta.

Teologiselta kannalta olennaista rukouksessa on spiritualiteetti eli henkinen tila, jossa uskon akti suoritetaan – ei aktiivinen toiminta pelkän rukouksen itsensä vuoksi. Sitä sanottaisiin kristillisissä länsimaissa ulkokultaisuudeksi. Esimerkiksi Martti Luther opettaa, että rukoilemisen ohella tarvitaan aktiivista työtä rukouksen päämäärien edistämiseksi, eikä rukous saa estää asioihin tarttumista. Herra auttaa sitä, joka auttaa itseään. Rationalisoidussa kristinuskossa järki ja usko ovatkin sopusoinnussa, aivan niin kuin buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessakin. Kristinusko opettaa ”valitse”, kun taas kun taas islamin käsky on omaa nimeään myöten ”alistu” (sana ”islam” merkitsee alun perin ’alistumista’). Juuri tämä katsomusero selittää sitten myös eri uskontokuntiin kuuluvien erilaista toimintaa esimerkiksi hädän hetkellä.