Revansseja

Tämän viikonlopun uutissaldoon mahtuu Jussi Halla-ahoon kohdistetun painostuksen lisäksi myös paljon muita kommentoimista vaativia uutisia. Halla-aho tekee tietenkin oikein kiistäessään häneen kohdistetut syytteet ja katsoessaan, että oikeudenkäynti on poliittinen.

On syytä muistaa, mistä kirjallisten kolumnien rikoksina tutkiminen lähti liikkeelle: Vihreiden Naisten aloitteesta. Muun muassa tämän demokratiaa ja vapaata sanankäyttöä loukkaavan ajojahdin vuoksi en enää anna ääntäni vahingossakaan vihreille, ja kehotan kaikkia ystäviänikin olemaan antamatta.


Viisaat mutta hiljaiset

Mutta tekevät viranomaiset joskus järkeviäkin päätöksiä, tosin pitkällä viiveellä. Yliopistolta tätä on kohtuullista jopa odottaa. Helsingin yliopisto ilmoitti sanoutuvansa irti dosentti Johan Bäckmanin Viro-mielipiteistä, mutta se olisi voinut tehdä saman jo hänen pamflettinsa ilmestyessä eikä vasta Nashi-nuorten riehuessa Helsingissä Bäckmanin ja niin sanotun ”Antifasistisen komitean” kutsumana.

Bäckmanin irtisanomista vaatineen adressin mukaiseen dosentuurin lopettamiseen yliopisto ei sentään ryhtynyt, vaikka tapaus antoikin näyttöä siitä, millainen on muutamien dosenttina toimivien todellinen taso. Mielipiteistä irtisanoutuminen riittää, sillä kyseenalaisia näkemyksiä esittävien toimintaoikeuksia sinänsä ei ole syytä rajoittaa, vaikka toimet eivät aina kestäisikään kriittistä tarkastelua.


Venäjän epävirallinen nootti

Koska Sofi Oksasen ja Imbi Pajun kirjan julkaiseminen oli Venäjän mielestä provokaatio, tuli diplomaattisen sanasodan mukainen kostokin heti, ja duuman ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Juli Kvitsinski alkoi varoitella Suomea mahdollisen Nato-jäsenyyden vaaroista. Ylen haastattelussa hän sanoi, että jäsenyys johtaisi Venäjän vastatoimiin, jotka olisivat sotilaallisia, poliittisia ja taloudellisia – siis kaiken kattavia.

Neuvostoliitto oli liitto, joka neuvoi. Ja siinä se on yhä, mutta eri nimellä. Tänään Kvitsinski neuvoi suomalaisia, ettei Suomen pitäisi tärvellä hyviä välejä sotilaallisella vastakkainasettelulla. Tällaista vastakkainasettelua tuskin vallitsee muutoinkaan, sillä Venäjähän on Suomen tavoin Naton rauhankumppani.

Kuin korostaakseen, että Venäjä lukee Suomen omaan etupiiriinsä, Kvitsinski lausui lisäksi, ettei Venäjä suhtaudu yhtä epäsuopeasti Ruotsin mahdolliseen Nato-jäsenyyteen! Perusteeksi ”hajota ja hallitse” -politiikalleen hän mainitsee vain sen, ettei Ruotsi ollut kylmän sodan aikanakaan liittoutumaton, vaan ruotsalaiset tekivät yhteistyötä Naton kanssa. Tällä ilkeilyllään ryssäpolitikko viestittää, että Venäjä haluaa lukea myös nykyiset Suomen-suhteensa Neuvostoliiton kauden jatkeiksi ja että suomalaisten pitäisi olla yhtä kontallaan Venäjään päin kuin Brezhnevinkin aikana.

Koska asialle oli pantu poliitikko, joka Helsingin Sanomien uutisen mukaan tunnetaan ”yhtenä parhaiten kansainväliseen politiikkaan perehtyneistä venäläiskansanedustajista” ja joka on toiminut ”suurlähettiläänä ja Neuvostoliiton varaulkoministerinä”, Venäjä haluaa osoittaa, että kyseessä on Kremlin revanssi nashi-nuorten viime viikolla Helsingissä saamaa vastaanottoa kohtaan. Myös Venäjän eiliselle päivälle ajoittama uutinen halusta perustaa arktiset joukot pohjoisia alueitaan puolustamaan, edustaa juuri tätä samaa haamunyrkkeilyä, jota Venäjä käy lähivaltioitaan vastaan.


Sinne, minne haave lentää

Johtopäätökseni asiasta on sama, mitä olen takonut viime vuodet kuin rautaa: Suomen olisi syytä käynnistää Natoon liittymisen prosessi välittömästi, jo ennen Ruotsia, sillä Ruotsin ennättäminen edelle jättäisi Suomen pahan kerran yksin. Venäjän mielestä Suomi on aina saanut parhaan turvan sen omassa sylissä, mutta miksi suomalaisten pitäisi kuunnella sen historiallista ja potentiaalista vihollista asiassa, joka koskee Suomen omaa turvallisuutta?

Maamme on saari, jolta pääsee pois lähinnä lentokoneella. Siksi on ilahduttavaa, että Finnair esitteli tänään uuden laajarunkokoneensa A 330:n, jonka se asettaa New Yorkin reitille. Kaksimoottorisena se kuitenkin putoaa kolmimoottorisia MD-11-koneita helpommin, ja valitettavasti sata miljoonaa maksanut kone valmistuu Finnarin suurtilausten osana keskelle maailmanlaajuista lamaa.

Hyvä kuitenkin, että myös suhteita Yhdysvaltoihin pidetään ilmasillan muodossa yllä.