Vastuun välttelyä

”Jaa, ei, tyhmiä, kahvilassa.” Harvainvalta oli tänään poikkeuksellisen harvojen kansanedustajien käsissä. Eduskunnassa hyväksytty Lex Nokia olisi voinut mennä nurin, jos kaikki erimieliset olisivat vaivautuneet paikalle: tulos 96-56. Äänestysjakauman voi tarkistaa tästä.

Peräti 47 edustajaa kehtasi olla poissa, mikä osoittaa samanlaista vastuun välttelyä sekä hallitukselta että oppositiolta. Helsingin Sanomat puolestaan kirjasi vastustuksen vihreiden ansioksi, sillä kaksi vihreiden edustajaa poikkesi rivistä. Toisaalta lehti ei mainitse, että kaikki paikalla olleet perussuomalaiset äänestivät yksimielisesti lakia vastaan.

Eduskunnalta ja hallitukselta on näköjään karannut mopo käsistä, sillä ne ovat hyväksyneet lakiesityksiä, jotka kaikki asiantuntijatahot ovat todenneet torsoiksi. Osalla edustajista oli kai tärkeämpää tekemistä, kuten Alexander Stubbilla, joka aamuhölkkäsi Haile Gebrselassien kanssa Keniassa: yrittää kai päihittää Erkki Tuomiojan maratoonarina.

Stubbin ei mielestäni kannattaisi leuhkia (kuten nyt lehtijutun pintaan nostamalla toteamuksella), että hänellä on ”Sergei Lavrovin kännykkänumero pikavalinnassa ja hänellä omansa”. Puolen vuoden takaisen Georgian sodan aikana Lavrov yritti vetää Suomen mukaan omaan hyökkäyskampanjaansa esittämällä, että Suomi olisi jollakin tavoin tukenut Venäjää hyökkäyksessä. Samanaikaisesti georgialaiset katsoivat maansa kärsineen samanlaisesta hyökkäyksestä kuin Suomi talvisodassa. Nuorta juppiministeriä siinä vedetään kuin pässiä narusta, ja vastaavista syistä niin sanotut ”hyvät suhteet” Venäjään ovat aina olleet arvaamattomia.

Kokoomuslaisten urheilunharrastus on joka tapauksessa sellainen klisee, ettei sillä paljon mainetta kartu. Se luo kuvan reippaasta toimijasta, mutta ei kovin älyllisestä. Urheilun entisiä ammattilaisia politiikassa toimii runsaasti jo, ja samanlaista populismia on myös amatööriurheilu aina, kun siitä tulee Kekkosen ajoilta tunnettua UKK-hiihtoa.

Poliittisen urheilun mestarinäytteen tarjoaa tunnetusti Kiinan puhemies Mao, jonka uintiretkestä annettiin julkisuuteen mahtavia tietoja. Mikäli niihin on uskomista, eräskin laskutoimitus osoittaa Maon uineen useiden kilometrien matkan Jangtse-joessa suuremmalla keskinopeudella kuin tuon ajan olympiavoittaja pikamatkoilla kilpailuissa. Vuonna 1893 syntyneen Mao Zedongin kerrotaan pulikoineen vuonna 1966 peräti 15 kilometriä 65 minuutissa, jolloin ”suuren ruorimiehen” uintia juhlittiin kaikkialla Kiinassa ”lauluin, tanssein, rummuin ja sähikäisin”. Vertailun vuoksi Meksikon vuoden 1968 olympialaisten uinnin 1500 metrin voittajan aika oli 16.38.9, joten Maon olisi pitänyt kuluttaa viiteentoista kilometriin kaksi tuntia ja neljäkymmentäkuusi minuuttia siinäkin epäuskottavassa tapauksessa, että hän olisi pystynyt uimaan koko matkan olympiavoittajan vauhtia.

Mutta takaisin Suomeen. Myös Sauli Niinistön eilinen esitys seuraavan hallituksen kokoonpanoksi oli eräänlainen hätäkakka. Eduskunnan puhemies nimittäin kaipasi Uuden Suomen juhlapaneelissa sellaista uutta laajapohjaista hallitusta, joka istui Lipposen aikana, toisin sanoen sateenkaarta.

Sateenkaarella menikin melko hyvin, ja toiminnassa oli järkeä. Kokoomuksen ja demarien aseveliakseli toimii, sillä molemmat kaupunkilaispuolueet ovat vähemmän ideologisia kuin kepu. Ongelmalliseksi puolueeksi on monessa asiakysymyksessä osoittautunut keskusta. Vasemmiston ja oikeiston sinipunainen yhteistyö on tuottanut paljon parempaa jälkeä kun punamulta (eli Vanhanen I) tai pelkästä oikeistosta koostuva Vanhanen II - tai muinainen Esko Ahon hallitus.

Todellisuudessa Niinistön kannanotossa ei liene kyse muusta kuin yrityksestä lievitellä työmarkkinajärjestöjen suuttumusta, joka johtuu äskeisestä eläkeiän korotusesityksestä. Ja sekin oli Uuden Suomen jutun mukaan lähtöisin Matti Vanhasen taholta.