Hallitus vetää himaan päin

Matti Vanhanen, Jyrki Katainen ja Stefan Wallin ovat Hesarin mukaan tilanneet ”professori ja filosofi” Pekka Himaselta selvityksen siitä, ”miten Suomen henkinen kulttuuri saataisiin kukoistamaan 2010-luvulla”. Toimeksiannon mukaan selvityksessä on pohdittava, ”kuinka henkinen kulttuuri ja arvomaailma voivat vaikuttaa voimavarana siihen, että Suomi voi laaja-alaisesti hyvin ja täyttää tehtävänsä myös 2010-luvun maailmassa”.

On tietysti mukavaa, että Himasestakin kuullaan välillä jotain. Itse en kuitenkaan usko tilaustutkimuksiin: ne muodostuvat väistämättä puolueellisiksi ja tilaajan arvomaailmaa myötäileviksi. Tosiasiassa tuloksista pitäisi päättää tutkimustyön aikana eikä tilauksen yhteydessä. Tutkimuksesta ei siis voi olla kysymys. Pikemminkin kyseessä on poliittinen ohjelma.

Mitäpä vikaa sellaisenkaan laatimisessa olisi, paitsi että tehtävänannossa mainitut kehitysusko ja rakentavuus ovat kukoistuksen käsitteineen lapsellisia lähtökohtia? Jo Esa Saarisen hehkuttama onnistumisen ideologia oli metafyysinen: se edellytti absoluutin eli toivotun asiaintilan, jota pitää tavoitella. Yleispätevää yhteistä ihannetta ei politiikassa kuitenkaan ole, vaan politiikka koostuu etujen valtataistelusta. Siksi se on olemukseltaan raakaa eikä humanistista hymistelyä. Puhe ”henkisyydestä” on näissä yhteyksissä ikävä kyllä pelkkää hallintohöttöä.

Sanahelinää oli myös Himasen taannoinen puhe ”luovasta taloudesta”. Käsite oli kaiketi peräisin Manuel Castellsilta. Korkeakoulujen yhdistämishankkeessa se alkoi merkitä vain taiteiden alistamista rahalle. Oma vastavetoni sille on luova vapaus.

Hallituksen selvityshankkeesta rikastuu vain Himanen itse, ja ego paisuu kuin hiivasyötin nielaisseella keltiäisellä. Valtiosihteeri Risto ”The Unknown Soldier” Volasen (kesk.) mukaan kyse on samankaltaisesta tulevaisuusselvityksestä, jollaisen valtioneuvosto on tilannut jo ”ilmastonmuutoksesta, globalisaatiosta, väestönmuutoksesta ja taloudesta”. Mutta mitä hallitus luulee näillä selvityksillä tekevänsä, kun se ei ota kuuleviin korviinsa sitä arvostelua, jota kansalaisvapauksien jatkuva näpistely (Lex Nokia, Lex Thors, äänikynnys, nettisensuuri ja niin edelleen) sekä vaalirahoitusskandaali ovat herättäneet ihmisissä?

Globalisaatiokritiikkiä ja ”väestönmuutosta” koskevat kannat ovat kai tulleet jo selvästi esitetyiksi, ja tarvittaisiin näitä ongelmia korjaavia toimenpiteitä. Jos hallitus haluaisi oppia erehdyksistään, se voisi aloittaa olojen korjaamisen lukemalla Sensuurin Suomea. Jos filosofit haluaisivat välttää menneisyyden virheet, he voisivat käännellä Suomalaisen nykyfilosofian historiaa.

Hallitusherrojen tarkoituksena lienee käyttää julkkisfilosofi Himasta warranttina eli retorisena vakuutusmiehenä, joka valjastetaan todistelemaan, että harjoitettavalla politiikalla on moraalinen oikeutus, vaikka ei olekaan. Ei ihme, että Himasen omastakin mielestä humanismi on nyt ”erityisen halpaa”. Se ei ole sitä siksi, että Himanen olisi halpa, vaan siksi, että naiivius halventaa humanismin ideaa.

Harmi, että ihmepoika Himaselle (josta Jyrki Lehtola käytti nimitystä ”suomalaisen filosofian Ed Wood”) virtaavat rahat tulevat ja menevät valtion varoista eli sinulta ja minulta – eivät esimerkiksi Kehittyvien Maakuntien Suomelta tai Nova Groupilta. Filosofian laitoksen johtajana toimiva Thomas Wallgren puolestaan sorvaa Sdp:lle ohjelmaa. Itse olen mieluummin viraton ja varaton, mutta vapaa, kuin valtapuolueiden talutusremmiin paimennettu sylikoira.

***

Päivitys: Eräs lukijani kysyi minulta sähköpostitse, eikö Himaselta ostettu valtion hankinta olisi pitänyt kilpailuttaa. Todellakin. Miksi tämä ei tullut omaan mieleeni?