”Professori Baltzar” tiedepolitiikan mannekiinina

”Professori Balthazar” oli piirretty lastenohjelma, jota tuotettiin sosialistisessa Jugoslaviassa ja jota sen vuoksi pyöritettiin mielellään myös Suomen televisiossa 1970-luvulla. MTV3 näyttää esittävän sitä retrospektiivisesti edelleen todeten, että ”Balthazar keksii ihmekoneensa avulla ratkaisun kaikkiin pulmiin”. – Vaikuttaa todellakin tuhattaiturilta.

Muistelo tuli etsimättä mieleeni, kun luin raportteja kulttuurineuvos Veijo Baltzarin teatterin toiminnasta. Jopa Helsingin Sanomat on antautunut kirjoittamaan aiheesta melko peittelemättömällä tavalla jutuissaan ”Kirjailija Veijo Baltzar on vangittu epäiltynä törkeästä ihmiskaupasta”, ”Veijo Baltzarin teatterista tehtiin hyvin kriittinen arvio jo 2012, mutta ministeriö jatkoi sen tukemista yli 100 000 eurolla” ja ”Arvovaltainen joukko halusi Veijo Baltzarille professorin arvonimen rikostuomiosta huolimatta”.

Viimeksi mainitun jutun valokuvassa ex-pääministeri Paavo Lipponen (sd.) poseeraa sosiaalidemokraattista puoluetta edustavan Baltzarin kanssa. Myös Tarja Halonen ja Pekka Haavisto moraaliposeerasivat mielellään Baltzarin hankkeissa, sillä hänen pedagogiansa tarkoituksena oli auttaa etenkin maahanmuuttajataustaisia nuoria omassa hullussa teatterissaan.

Tekijän rikoshairahdukset eivät sinänsä riittäisi ampumaan alas tieteellistä työtä. Esimerkiksi jos fyysikko nälissään varastaa kaupasta paketillisen keksejä, sillä ei ole vaikutusta hänen tieteellisen työnsä relevanssiin. Mutta Baltzarin tekemät ihmisoikeusrikokset kuvastavat suoraan hänen pätevyyttään ja arvostelukykyään omalla toimialallaan, kasvatustieteen piirissä, ja vievät siltä kaiken uskottavuuden.


Mätää pseudotutkimusta ja parodian lähdettä parhaimmillaan

Baltzarin toiminta ei ole alaani vaan kuuluu selvästi taloustieteen, erityisesti rahoituksen, kirjanpidon ja tilintarkastuksen rooteliin. Minä luen ja kirjoitan vain laadukasta filosofiaa ja päteviä tutkimuksia. Kohtalo kuitenkin lähetti minulle arvioitavaksi Baltzarin ja hänen työryhmänsä kirjoittaman raportin ”Kulttuurienvälisen kokemuspohjaisen pedagogiikan tutkimus- ja mallinnushanke” (2012), joka on tehty Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (HUMAK).

Julkaisussa pyritään yhdistelemään psykodraamaa kasvatukseen täysin mielivaltaisella tavalla. Lähteinä on käytetty muun muassa Vasemmistoliiton edustajan Veronika Honkasalon (et al.) teosta Mikä tekee nuorisotyöstä monikulttuurisen? sekä Afrikasta adoptoineen Juha Suorannan kirjaa Radikaali kasvatus – Kohti kasvatuksen poliittista sosiologiaa, ja onpa varmimpana vakuutena peräti neljä kappaletta suositun Tapio Puolimatkan kirjoittamia lähteitä. Juha Suoranta, joka nimitettiin professoriksi Tampereen yliopistoon kolmekymppisenä, on sama henkilö, joka vaati kaikkien perussuomalaisten poistamista kouluista ja yliopistoista. Tärkeimmän metodologisen lähtökohdan muodostaa kuitenkin Baltzarin itsensä kehittämä ”kokemusperäinen pedagogiikka”.

Kyseinen käsitepari on tieteellisesti täysin tyhjä eikä viittaa edes minkäänlaiseen empiriaan, vaikka kokemuksesta puhutaankin. Käsite on yhtä mitätön kuin Pekka Himasen ”luova innovaatiotalous” tai kirjailija Esa Sariolan teoksessaan Luota minuun ironisoima ”epäsäännöllinen systeemihäiriö”. Baltzar näyttää ymmärtäneen empirian omakohtaiseksi seksuaaliseksi kokemukseksi oppilaidensa kanssa.

Demaritutkija Baltzarin julkaisussa itsessään ei ole mitään epätavallista. Se edustaa tarkoitushakuista agendatutkimusta, jonka ohjelmanjulistuksissa pyritään integroimaan maahanmuuttajia Suomeen käyttäen lähtökohtana muun muassa luvun 2.2. otsikossa mainittua perustelematonta väitettä: ”Länsimainen valtakulttuuri on hengetön ja jyrää muut alleen”. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi tätä hanketta varten vuonna 2011 erityisavustusta eli veronmaksajien rahoja 180 000 euroa, ja OKM:n kansliapäällikkö Anita Lehikoinen (sd.) suunnitteli kokemuspohjaisesta pedagogiikasta ”potentiaalista koulutusvientituotetta”. Mikä näkemisen lahja Jukka Gustafssonin (sd.) nimittämällä demarimaisterilla onkaan ollut! Kiitokseksi hän johtaa nyt kansliapäällikkönä koko ministeriötä. ”Kulttuurienvälisen kokemuspohjaisen kasvatuksen” kehitystyötä suojeli entinen pääministeri Paavo Lipponen.

Mitään erikoista ei ole siinäkään, että Baltzarin johtaman Drom-teatterin tuotoksista on maksettu viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana suunnilleen 640 000 euroa yhteiskunnan ja erilaisten tutkimusta rahoittavien säätiöiden tukina.


Baltzarin rahapaja

Opetus- ja kulttuuriministeriöltä lohkesi vuosina 2010–2019 Drom ry:lle OKM:n mukaan noin 166 000 euroa; tosin yksittäisten avustusten kokonaissumma näyttää olevan noin 196 000 euroa. Opetusministeri Paavo Arhinmäen (vas.) juhlavasti avaama ”Miranda – Mustalaisen holokausti” -näyttely ja siihen liittyvä ”Euroopan omatunto” -tapahtuma saivat opetusministeriöltä noin 148 000 euroa.

Ja tämän varjossa tehtiin laajaa ihmiskauppaan liittyvää ihmisoikeusrikosta! MTV3 selvitti, että omassa perverssissä kulttipedagogiikassaan Baltzar lupasi nuorille neidoille varman opiskelupaikan maksuksi seksistä.

Taiteen edistämiskeskus (TAIKE) myönsi Drom ry:lle vuosina 2015–2019 yhteensä 80 000 euroa ja Baltzarin omalle Kansainväliselle mustalaiskirjailijaliitolle yhteensä 10 500 euroa pienempinä avustuksina. Vuodelle 2020 Baltzar haki TAIKElta 50 000 euroa, vaikka hänelle oli myönnetty jo taiteilijaeläkekin, joka on 1360 euroa kuukaudessa.

Kun rahahanat alkoivat mennä kiinni HUMAKissa ja epäilykset olivat hiipineet sinisilmäisimpienkin rahoittajien mieleen, Baltzarin johtama Drom ry sai vuosina 2016–2018 avustusta syrjäytymisvaarassa olevien nuorten palkkaamiseen, konserttikiertueen järjestämiseen ja muihin hankkeisiin vielä yhteensä 361 870 euroa. Arvioijien mielestä Baltzarin tekele ei ollut ammattikorkeakoulutasoinen. Omasta mielestäni se on nimenomaan ”ammattikorkeakoulutasoinen”.

Kohdeavustuksia kuitenkin satoi edelleen Helsingin kaupungilta, Raha-automaattiyhdistykseltä, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta sekä EU:lta. EU:n ”Kansalaisten Eurooppa” -ohjelmalta osoitettiin 100 000 euroa käytettäväksi ”Mirandan silmin” -näyttelyn Euroopan kiertueen kuluihin. Tämä kaikki tehtiin tietenkin monikulttuuri-ideologian levittämiseksi ja ”pahan” nationalismin torjumiseksi. Siihen tarkoitukseen mikään ei näytä olevan riittävästi eikä myöskään liikaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö käytti Baltzarin taiteellisten, tieteellisten ja kokeellisten pseudotutkimusten selvitystyöhön jo vuonna 2012 peräti 180 000 euroa julkisia varoja, mutta silti rahoitusta jatkettiin vielä 126 000 eurolla. Rahoitusta myönnettiin muun muassa Pohjoismaiselta kulttuurirahastolta, Koneen säätiöltä sekä Svenska kulturfondilta. Tarkan listan törkeästä ihmiskaupasta epäillyn Baltzarin hankkeille myönnetyistä avustuksista voi lukea Iltalehden jutusta.

Suomen Akatemiasta rahoitusta ei ihme kyllä myönnetty, vaan Baltzarin saamat avustukset olivat yksinomaan poliittisia. Akatemian rahat ovat ilmeisesti kiinni sen oman strategisen neuvoston poliittisissa tarkoitusperissä, joita käsittelin jo täällä.


Tiedeyhteisö ja poliitikot pesevät mainettaan

Mitä merkitystä tällä kaikella on? Ei se ole tyhmä, joka ymmärtää käyttää hölmöjen tiedepoliitikkojen avokätisesti myöntämiä avustuksia hyväkseen ja asuu sen puolesta luksustalossa. Syytösten keihäiden tulisi osoittaa tieteen ja taiteen rahoittajiin ja evaluaatiojärjestelmään.

Sairainta kaikista on, että sellaisetkin arvostettuina ja kunniallisina pidetyt tieteen ammattilaiset kuin historioitsija Juha Sihvola ja filosofi Sami Pihlström tukivat Paavo Lipposen aloittamaa hanketta professorin arvonimen saamiseksi Baltzarille. Nämä urakiipijät olivat takaamassa hänelle lopulta myönnettyä kulttuurineuvoksen arvoa. Mainittakoon, että molemmat toimivat Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtajina, ja Sihvola onnistui saamaan alleen myös akatemiaprofessorin pallin monikulttuuri-ideologialla ratsastaen, tavoitteenaan käsitellä ”suvaitsevuuden moraalipsykologiaa” (olen itse tehnyt sen ilmaiseksi jo).

Nyt sekä poliitikoilla että medialla on kiire suorimaan omia hairahduksiaan ja selittelemään pois typeryyttään. Entiset ministerit ja muut huippupoliitikot hiipivät jälleen ”tietämättömyyden” savuverhon suojiin, ikään kuin heitä auttaisi tyhmyytensä tunnustaminen. Sama näkyy käänteisesti Helsingin Sanomien ”avoimessa tiedottamisessa”, jossa havaittavaa kriittisyyttä saattaa selittää se, että kyseinen lehti on vuosien saatossa tehnyt kaikkensa luodakseen juuri Baltzarin edustamien hankkeiden kaltaisille tuotoksille julkisuutta, ilmaismainosta ja sitä kautta rahaa.

Myös tieteilijöillä on kova hätä sanoutumaan irti Baltzarin projekteista, ja monet poliitikot ovat kuin eivät olisi Baltzaria koskaan tavanneetkaan, sillä tabu tarttuu. Ilta-Sanomat laati käsiään pesevistä jonkinlaista listaa, jolle kuuluvat muiden muassa Drom ry:n ohjausryhmään kuulunut Paavo Lipponen, Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.), Ilkka Kanerva (kok.) ja Pekka Haavisto (vihr.). Tosiasiassa Baltzarilla oli kyseisiin poliitikkoihin ”tiiviit suhteet”.


Oivallinen näyttö monikulttuurisesta tiedepolitiikasta

Tapaus Baltzar antaa oivallisen näytön siitä, millaista monikulttuurisuuden läpäisemä tiedepolitiikka on ja mihin täysin taitamaton, mitään mistään ymmärtämätön ja vieläpä moraaliton tieteen puotipuksu voi yltää, kun asettuu myötäilemään ja hyödyntämään tiedepoliittisen valtavirran näkemyksiä rahan kiilto silmissään ja ketunhäntä kainalossaan. Kyseessä ei ole irrallinen eikä erillinen tapaus, vaan osa hallitusten, yliopistojen ja tiedeorgaanien jo pitkään jatkamaa monikulttuuri-ideologista lähetystyötä.

Rahaa roiskitaan sadoin tuhansin vailla vähäisintäkään kriittisyyttä ja tieteellistä järkeä, kunhan rahoitettavalla on arvovaltaiset poliittiset tukijat ja tutkijan oma orientaatio ja viiteryhmä on oikea, siis monikulttuurinen ja maahanmuuttoa edistämään pyrkivä. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa sattui muutama vuosi sitten hieman samanlainen tapaus, jossa vihreitä edustaneen dosentin moraali petti, vaikka monikulttuuri-ideologia sinänsä pitikin.

Asiassa ei siis ole mitään epätavanomaista. Syyt ovat syvällä tiedehallinnossa. – Missä? Vastaus: tieteen, median ja politiikan triangelissa, jossa poliitikot tiedeshoppailevat ja vihervasemmistolainen valtamedia luo vihervasemmistolaisille suosikeilleen tieteellisen uran kannalta tärkeää julkisuutta. Nyt julkisuus tosin kääntyi äärimmäisen suosivasta äärimmäisen kielteiseksi, peitteleväksi ja häpeileväksi, niin kuin valheellisuuden kanssa aina käy, eikä asiaa sovita edes vetäytyminen kollektiivisen syyllisyyden kaapuun, sillä juuri sen pitäisi langettaa häpeän puna koko tiedeyhteisön kasvoille.

Tällaista jälkeä syntyy, kun valtaa käyttävät ja rahoituksesta päättävät puoliksi oppineet typerykset, joilla ei ole vähäisintäkään arvostelukykyä, tieteellistä asiantuntemusta eikä järkeä. Mainittakoon, että yksikään edellä mainituista tahoista ei ole tukenut tämän tekstin kirjoittaa koskaan yhtään mitenkään, mikä voi olla oman maineeni kannalta ihan hyväkin asia, sillä raha on paholaisen lantaa.

Korjaukseksi ehdotan, että rahasäkkien päällä istujat myöntäisivät toimintaresurssit vain ja ainoastaan henkilöille, joilla on osoitettu akateeminen asiantuntemus ja tieteellinen pätevyys. Muussa tapauksessa avustusten antajia tulisi syyttää avunannosta rikokseen, mahdollisesti jatkettuun rikokseen.

Tämä merkitsee, että kaikkien tieteen nimissä esiintyvien organisaatioiden pitää jatkossa myöntää avustuksia ainoastaan niille hakijoille, jotka ovat suorittaneet korkeimmat yliopistolliset tutkinnot ja opinnäytteet, eikä millekään Koko Hubaroille.

Vihervasemmiston suosimalla ja suorastaan velvoittamalla ”ryhmätyöskentelyllä”, ”verkostoitumisella”, ”yhteisartikkelien julkaisemisella”, ”nippuväitöskirjoilla”, ”affiliaatiolla”, ”projekteilla” ja ruohonleikkurin huoltokirjaa tai jääkaappipakastimen käyttöopasta muistuttavalla ”raportoimisella” ei ole mitään tekemistä todellisen tieteen, tiedejulkaisemisen ja tutkimuksen kanssa, vaan nämä kahvinjuontihankkeet perustuvat sosiaalisiin seuraleikkeihin.

Pelkkä normiruuvin kiristäminen ja kontrollin lisääminen eivät kuitenkaan auta, sillä sen uhreiksi joutuvat arvolliset filosofit ja tieteenharjoittajat, joita ahdistellaan tarpeettomalla tarkkailulla samanaikaisesti, kun vihervasemmiston kellokkaat kääntävät kassan kaikenlaisilla ”erillisrahoituksilla”, ”strategisen tutkimuksen neuvoston” kautta annetuilla poliittisilla avustuksilla tai ”erivapauksilla”.

Tämä kaikki tapahtuu humanistisella ja yhteiskuntatieteellisellä alalla vallitsevan vihervasemmistolaisen professori- ja tietelijäkaartin suojeluksessa. Niinpä vaadin, että vihervasemmiston metodologisesti mädäntyneestä agenda- ja tendenssitoiminnasta sekä sen tukemasta porsastelusta tehdään loppu.

Koska yliopistojen pitäisi olla moniäänisiä parlamentteja eikä nykyisen kaltaisia vihervasemmiston puoluetoimistoja, kallistuman oikaisu voisi tapahtua joko nimittämällä yliopistoihin ja tiedehallintoon poliittisia kannatussuhteita vastaava määrä perussuomalaisia professoreja tasapainotukseksi tai potkaisemalla vihervasemmiston jäsenkirjaprofessorit pois tehtävistään sekä julistamalla virat kokonaan uudestaan täytettäviksi, aivan niin kuin Berliinin Humboldt-yliopistossa tehtiin.

Huomaatte kai, että yksikään vihervasemmiston jäsenkirjaprofessoreista ei ole arvostellut Baltzarin pseudotutkimuksellista toimintaa mitenkään.


Kirjoituksiani tiedepolitiikasta

Suomen Akat. ja tieteen alennustila
Yliopistotyöpaikat ja opiskelupaikat suomalaisille
Rikastuttavaa maahanmuuttajataustaistatuttamista
Punamustat yliopistolla
Taas uutta näyttöä: yliopistot ovat vasemmiston bunkkereita
Totuus ulos yliopistoista – vaikka palavilla sepäillä
Yhteiskuntatieteilijöiden huoli sananvapaudesta heittää kuperkeikkaa
Yhteisönormeista, yritysperiaatteista, agendajournalismista ja tendenssitutkimuksesta
Mitä valhemedian paljastuminen osoittaa tieteestä? 
Vasemmistolaisten vihapuhetta yliopistoissa ja kulttuurin kentillä
Yliopistojen ruotsinkieliset turhakkeet
Monikultturisti-idiootit mekanisoivat orwellilaisen tarkkailun
Vasemmistolaista monikulttuuri-ideologiaa yliopistolla
Miten narsismi taiotaan rahaksi tiedepolitiikassa?
Yliopistolla ihastellaan jälleen nationalismia
Eduskunta tilaa maahanmuutosta hyvän tarinan
Miksi länsimaalaisten älykkyys laskee?
Mitä terrori-iskun käsittely osoitti tieteestä ja mediasta?
Lähikuvassa terrorismin tu(t)kija ja dosentti
Monikulttuuri-ideologian propagointi aloitetaan yliopistojen pääsykokeissa
Oikeutta juhlapaikanhakijoille
Pravdan jälkeisestä ajasta
Kun professori lausahtaa
Sosiologian (n)ostalgia
Pötypuheen vuodatuksella Vuoden Tiedekynäksi
Ihmisoikeusfundamentalismi on perustuslakipopulismia
Kamala mekkala ja kirkkotätien moraaliposeeraus
Aseman mamumielenosoitus ja pöllöpolitrukkien ökyröyhtäys
Maahanmuuttopropagandaa yliopistolla
Ääriliikkeillä pelottelijat tekevät näennäistutkimusta
Vasemmistolainenkin saa ajatella nyt filosofisesti
Sossupuhetta kansojen identiteeteistä
Toimittajat tuhattaitureina, professorit propagandaministereinä
Sixten kuin ”sixteen”
Thomas Piketty: kurpitsanaamio vai täytetty ankka?
Yliopistofilosofian vanhat ja uudet ruhtinaat
Dialogin Paavalit ja sovinnaisuuden Sokrateet
Ei saisi kärjistää
Historiallinen aivopieru
Internatsismia yliopistoissa
Maahanmuuttopolitiikan emämunaus
Mitä on politisoitunut yhteiskuntatutkimus?
Mitä on epämoraalinen yhteiskuntatutkimus?
Vihapuhetta valtiotieteellisessä
Suomalaisten filosofien TOP-20-lista
Mikä on tiedettä?
Suomalaisen nykyfilosofian historia