Joskus on parempia vuosia, ja sitten aina välillä on 2020. Onnettomuuden sattuessa soita 020202.
Kuluneena
vuonna on sattunut asioita, joista olen joutunut kysymään, tapahtuuko
tämä todella. Enkä tarkoita vain pandemiaa, joka on kuin
kauhuelokuvista. Myös sensuurinvastaisen kirjani sensuroiminen oli
seinähullua ja koettelee edelleen realiteettitajun rajoja.
Tämänvuotisiin vastoinkäymisiini liittyy lisäksi
kaksi pyöräilytapaturmaa, jotka saattavat tosin olla alitajuisia
seurauksia muualla elämässä sattuneista ja itsestäni riippumattomista
kontrollin menetyksistä, siis nekin poliittisten vastustajieni epäsuoraa
syytä. Minähän reagoin poikkeuksellisen helposti kaikkeen. Yleensäkin
teot ja tapahtumat ovat käsitykseni mukaan symbolisia, ja maailma on
pitkälti vertauskuvallisuuden läpäisemä. Carl Gustav Jungin näkemys asioiden katalyyttisestä ulkoistumisesta vaikuttaa pätevältä.
Olen ajanut maantiepyörillä ikäni aikana kymmeniä tuhansia kilometrejä. Tämän vuoden loppuun mennessä neljän eri pyöräni mittareihin ilmestyi kaiken kaikkiaan 5000 kilometriä. Vain pari pientä onnettomuutta on aiemmin tapahtunut. Vuonna 2006 katkesi nousussa kampi metallin väsymisilmiön vuoksi, ja horjahdin hiljaisessa vauhdissa saaden niin sanottua asfaltti-ihottumaa.
Tänä
vuonna osuin alkukesästä kapealla renkaalla raitiovaunukiskon
urasyvänteeseen ihan kotikulmillani, jolloin kaaduin jokseenkin
hallitusti, tuloksena jälleen tuota asfaltti-ihottumaa, joka tosin
katosi parissa viikossa. Se pyöräilyn ja raideliikenteen
yhteensovittamisesta.
Syksyllä sattui pahemmin, kun tien pinnassa olleen epätasaisuuden vuoksi rysähdin maastopyörälläni ohjaustangon ylitse iskeytyen pää ja kasvot edellä asfalttiin kypärän rikkoutuessa ja silmälasien haljetessa kahtia sekä linssin toisen puoliskon upotessa silmäkulmaani. Matka jatkui ambulanssikyydillä Meilahden poliklinikalle, jossa kaularankani kuvattiin. Siitä ei kaikeksi onneksi löydetty murtumaa eikä myöskään muita vaurioita. Myös pää kesti, eikä syntynyt kallonmurtumia eikä aivoverenvuotoa. Hengen sijasta meni vain kypärä.
Mainitsen asiasta siksi, että pyöräilyn vaaroista ei puhuta tarpeeksi. Pyöräily on kyllä hyvä liikuntamuoto, joka pitää yllä kestävyyttä ja lihaskuntoa. Mutta kulkuneuvoksi siitä
ei ole koskaan ollut. En siis ole milloinkaan ollut sitä mieltä, että
pyöräilystä olisi autoilun korvaajaksi. Suuret lihasryhmät rasittuvat,
ja venyttely on joka suorituksen jälkeen välttämätöntä, tai muuten
seuraa kramppeja ja liikeradat jässääntyvät. Työpaikoille ei ole asiaa
hikisenä ja kurat kauluksen alla, ja pyöräillessähän on jatkuvasti
alttiina säälle, eli (Suomen oloissa) sateelle, tuulelle ja kylmyydelle.
Myös outfitillä on merkitystä, ja pyöräillä pitäisikin vain trikoissa.
Näkemykseni mukaan pyöräilystä ei ole niin sanottujen työmatkojen tekoon ollenkaan, ja hyötypyöräilyn käsite on minulle täysin tuntematon. Olen pyöräillyt vain ja ainoastaan kuntoilu-, harrastus- ja huvittelumielessä sellaisia 80–170 kilometrin päivälenkkejä – todennäköisesti siis enemmän kuin vihreiden koko eduskunta- ja valtuustoryhmä yhteensä.
Pyöräilyä
lukuun ottamatta olen melkein asiassa kuin asiassa tarkistanut ensin,
mitä vihreät suosittavat ja tehnyt päinvastoin. Niin olen saanut
elämäni sujumaan kutakuinkin onnellisesti. Pyöräily oli poikkeus, mutta
aloitin sen ennen kuin Vihreää Liittoa oli edes olemassa.
Asiantuntemukseni perustalta en voi suositella pyöräilyä sen enempää pääkaupunkiseudun kuin haja-asutusalueenkaan kulkuneuvoksi. Kaupunkiliikenteessä tarvitaan turvakorilla varustettu ajoneuvo, kun taas pyöräilijä on myös pyöräteillä täysin suojaton.
 | |
| Kesän 2020 nopeusennätys kirjautui mittarin muistiin. |
Olen nähnyt vuosien saatossa useita pyöräilytapaturmia. Linnunlaulussa eräs kaatui mäkeä laskiessaan tieurien vuoksi, Lauttasaaren Sotkatiellä sama juttu. Ja veri juoksi vuolaina vanoina. Mainitsen asiasta, sillä pyöräilyä markkinoitaessa korostetaan vain väitettyjä hyötyjä, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaa, mutta ei kerrota totuutta tasapainon varassa liikkumisen vaarallisuudesta.
Huonotasoiset pyöräilijät
sitä paitsi säntäilevät usein punaisia valoja päin, lentelevät autojen
konepelleille, törmäilevät jalankulkijoihin ja rysäyttelevät toisiaan
vasten etenkin niillä honteloilla Alepa-fillareilla, jotka jostakin
syystä peittävät koko ajorajan puolelta toiselle hoippuessaan.
Kokemusasiantuntijana ja koko alan läpikotaisesti tuntevana en voi suositella polkupyörää kulkuneuvoksi kenellekään. Liikenne on sellainen lihamylly, johon ei kannata lähteä ilman peltejä ja panssareita. Liikunta- ja urheiluharrastus on eri juttu, sillä asialleen omistauneet harrastajat osaavat homman ja noudattavat yleensä liikennesääntöjä.
Olen onnistunut ajamaan kokonaismatkan, joka vastaa kahta maapallon kiertämistä, ja kaiken tämän ilman vakavia tapaturmia. Nyt sattuneenkin syynä oli vain katuverkon kehnous, toisin sanoen tien pinnassa olleet painaumat.
 |
| Pyöräily on mukava harrastus, mutta yleiskulkuneuvoksi siitä ei ole. |
 |
| Olen voimissain 8.12.2020. |
Olen jälleen kunnossa, ja kasvoni ovat entisensä, kiitos taitavien lääkärien. Ei käynyt pahemmin, ja elämä jatkuu.
Mainitsen tapaturmasta vain siksi, että kaduilla vastaantulleet ovat voineet luulla minun joutuneen poliittisten vastustajieni pahoinpitelemäksi tai vierasväkivallan uhriksi. No, iloitkoon nyt. Haavani menivät joka tapauksessa umpeen niin nopeasti, että muutamat epäilevät minun olevan reptiliaani tai Terminator mallia T-1000.
Koettu vastoinkäyminen oli joka tapauksessa pikkujuttu verrattuna kirjaani Totuus kiihottaa vastaan nostettuun ajojahtiin, opetus- ja kulttuuriministeriön harjoittamaan kiristykseen, minua vastaan suunnattuun henkiseen pahoinpitelyyn ja teoksen sensuroimiseen.
Syntyneet ruhjeet ja verivanat olivat vähäpätöisiä verrattuina
kaikkeen siihen tuhoon, väkivaltaan ja kärsimykseen, jonka
vihervasemmiston woke-aktivistit ja cancel-terroristit,
poliittiset byrokraatit ja valtamedian käärmeet
aiheuttivat minulle pyrkiessään tuhoamaan julkaisuni ja tutkijanmaineeni
sekä halvaanuttamaan tieteellisen urani. Juuri ne olivat iskuja suoraan naamatauluun. Myöskään tuottaja ei ymmärtänyt artistia ja
veti piuhat irti.
Myönteisesti voidaan ajatella, että parempaa palkintoa en olisi
voinut saada kuin sensuroiminen edusti, varsinkin kun teoksessani oli
kyse sananvapauden ja yhteiskunnallisen totuuden puolustamisesta.
Ministeriö osoitti tyhmyytensä ikimuistoisella tavalla, joka ei jääne
vaille vastavaikutusta tulevaisuudessa, niin kuin mikään ei koskaan jää.
Kaikki muut ilmeisesti saivat tänä vuonna, mitä halusivat, kuten eräskin vitsiniekka lausahti.
Kokoomus sai demarit myöntämään yritystukia. Vasemmisto sai utopiansa reaalisosialismista toteutumaan ja kauppojen hyllyt tyhjiksi. Vihreät onnistuvat pitämään lentokoneet maassa, ja kokonaispäästöjen aleneminen viilensi ilmakehää asteen sadasosan verran! Siinä näette, kuinka mitätön vaikutus ihmisen toiminnan suurillakin muutoksilla on luonnonoloihin maapallolla.
Perussuomalaiset saivat rajat kiinni. RKP sai laivaturismia Ahvenanmaalle, krisut näyttöä lopun aikojen vitsauksista ja Kepu Paavo Väyrysen takaisin puolueen omaan aitaukseen.
Jätän vuoden 2020 taakseni iloiten ja kiinnitän katseeni uuteen vuoteen.
