Sähkösota ja sen ratkaisut – 6 keinoa

Venäjän raaka sota Ukrainassa näkyy eurooppalaisten ihmisten elämässä lähinnä inflaationa ja etenkin energian kallistumisena.

Sähkön hinta hipoo jo euron rajaa niin, että pian ei ole varaa edes sähköpostiin, vaan pitää siirtyä takaisin kirjepostiin.

Mitä mahdollisuuksia olisi energian hinnannousun hillitsemiseen tai alentamiseen entiselle tasolle?

”Asiantuntijoiksi” lavastetut vihreät poliitikot ovat esittäneet energiakriisin ratkaisemiseksi huoneistolämpötilojen pudottamista, elintasosta tinkimistä, valojen sammuttamista ja vöiden kiristelyä.

He turvautuvat 1970-luvun öljykriisistä tunnettuihin keinoihin, mikä on luonnollista läpikotaisin mädälle puolueelle, jota johtavat taloudesta mitään ymmärtämättömät typerykset. ”Vanhemmaksi neuvonantajaksi” Sitraan palkattu ja ympäristöministeriksi tähdännyt Oras Tynkkynen (vihr.) on tosiasiassa yksi syypää siihen, miksi sähkön hinta nousee.

Helsingin Sanomat on liputtanut tuulivoiman puolesta huomaamatta, että kaikkea muuta voimaa tarvitaan pyörittämään roottoreita silloin kun ei tuule. Tuulettomuutta, sähköntuoton volatiliteettia ja säätövoiman puutetta lehti valittelee täällä, kertomatta tosin ajaneensa tuulivoiman promovoinnilla vihreiden asiaa. Sitä asiantuntijaksi nimetty henkilö uskaltaa arvostella lehdessä vain anonyymisti.

Suomen nykyhallitus ei edes yritä ratkaista ongelmaa. Se tekee vain lisää velkaa ja roiskii rahat hyväntekeväisyyteen. Tosiasiassa veroverojen käyttäminen kehitysapuun ja muuhun avustamiseen olisi moraalisesti oikeutettua vain ylijäämästä, ei alijäämästä.

Myös yrityspomot ovat johtaneet suomalaisia firmoja vihreiden ripittämällä neroudella ja heidän maineterroristiensa pelossa. Viimeisimpänä esimerkkinä ovat Fortumille Uniperin kautta kantautuneet valtavat laskut: 12 miljardin euron nettotappioista 8 miljardia kuitattaneen suomalaisten veronmaksajien rahoista ja sähkölaskuista.

Kansainvälisesti katsoen Venäjän aiheuttama energiakriisi ei ratkea tietenkään muutoin kuin poistamalla Putinin hallinto vallasta. Voidaankin kysyä, miksi Yhdysvallat ei tekisi tuon kirotun Putinin kanssa samoin kuin terroristi Ayman al-Zawahirin kanssa. Tiedustelulla ja täsmäaseilla se varmasti onnistuisi.

Putin on tapattanut ihmisiä ja tuhonnut taloutta sekä ihmiselämiä Ukrainassa ja Kaukasuksen alueella niin paljon, että hän ansaitsisi fatwan.

Pahan tappaminen johtaisi todennäköisesti kuitenkin vain sen korvautumiseen uudella ainakin niin kauan kuin Venäjää hallitsevat niin sanotut turvallisuusjoukot.

 

Suomi Venäjän ja EU:n ahdingossa

On hyvä huomata, että sähkön hinta Suomessa nousee myös muista syistä kuin sähköpulan vuoksi. Sähköhän ei ole ollut täältä kesäaikaan loppumassa, joten miksi hinta koko ajan nousee?

Suomi liittyi 2014 Euroopan laajuiseen Euphemia-sähkömarkkina-alueeseen, jota alettiin soveltaa vuonna 2020.

Tämä tarkoittaa, että ”yhteispohjoismainen” sähkömarkkina on nyt Euroopan laajuinen.

Niinpä muualla Euroopassa kohdattu sähköpula heijastuu välittömästi myös Suomen sähkönhintaan.

Kun Saksa ja Ruotsi ajoivat alas ydinvoiman ja Saksa kärsii nyt myös kaasupulasta, sähkönhinta nousee Suomessa.

Tämä johtuu siitä, että suomalaiset sähköyhtiöt voivat myydä sähkönsä aina sinne, missä siitä maksetaan korkein hinta: tässä tapauksessa esimerkiksi Saksaan.

Tynnyri vuotaa siitä, mistä lauta on matalin.

Niinpä Suomen viranomaisten asettama kattokaan sähkön hinnalle ei johtaisi sähkön hinnan alenemiseen vaan todelliseen sähköpulaan Suomessa.

Koko EU:n laajuista hintakattoa on puolestaan vaikea saada aikaan, eivätkä hinnat ole todellisuudessa vertailukelpoisia, sillä eri maiden subventiot asukkailleen vaihtelevat paljon. Näin ollen väite yhteismarkkinasta on läpikotaisin valheellinen eikä takaa edes paljon mainostettua asukkaiden yhdenvertaisuutta EU:ssa.

Vaikka Suomesta tulisikin ensi vuonna omavarainen sähkön suhteen, valuu sähköä koko ajan sinne, mistä saa korkeimman markkinahinnan.

Tämä on osa Euroopan unionin harjoittamaa tuhoisaa liittovaltiopolitiikkaa.

Se on myllynkivi, joka yhdessä euroalueen ja yhteiseen finanssipolitiikkaan sekä määräenemmistöpäätöksiin siirtymisen kanssa vie meidät aina vain syvemmälle kansainvälisen riippuvuuden rotkoon.

Minä olen sanonut sitä tuttavallisesti internatsismiksi (sanasta internationalismi).

Se on hinta Euroopan unionin jäsenyydestä, joka ei ole tuonut Suomelle onnea vaan paljon taloudellista tuhoa, velkaantumista ja epäonnea.

Euroalueen jäsenyys vei Suomelta mahdollisuuden säädellä valuuttamme ulkoista arvoa, kun taas itsenäisen rahapolitiikkansa säilyttänyt Ruotsi pystyi viemään puunjalostustuotteitaan alennushintaan, ja sen tuloksena viennin volyymi tonneissa mitattuna on Ruotsista kaksinkertainen!

Työvoiman vapaa liikkuvuus on miehittänyt Suomen työpaikat, ja valtio velkaantuu joutuessaan maksamaan suomalaisten työttömyyskuluja.

Suomesta on tullut kansainvälisten sotkujen ja pahaan EU-välikäteen ajautumisemme vuoksi kehitysmaa, jossa kansalaisilla ei ole pian varaa edes sähköön, ruokaan, liikkumiseen eikä polttoaineisiin saati asumiseen.

Poliittinen unioni on rajoittanut sananvapautta ja puuttunut jäsenvaltioiden sisäisiin asioihin vastustamalla vaalituloksia ja hallitusten muodostamista pakotteilla jo vuodesta 2000 asti. Talousunionin valuviat ovat raunioittaneet kansantaloudet tukipakettipolitiikalla, ympäristöaneilla ja finanssivelvoitteilla. Tämä ei juuri poikkea siitä, miten toimitaan Venäjän federaatiossa, ja siksi seuraukset kansalaisille ovat samanlaisia.

Sähkösota ja energiakriisi puhkaisivat EU:n viherkommunistisen kuplan. Vihreä ympäristöpolitiikka on soutanut ja huovannut ydinvoiman ja hiilivoiman välillä ja saattanut Euroopan maiden taloudet umpikujaan.

Sähkösota paljasti kansallisen edunvalvonnan tarpeen

Suomelle olisi riittänyt Nato, johon nyt olemme onneksi liittymässä. Mutta EU:ta ja sen direktiivejä Suomi ei ole koskaan tarvinnut mihinkään, vaan meille olisi sopinut Norjan tai Ison-Britannian nykyinen asema.

Norjassa puolestaan aletaan säädellä energian vientiä kansallisen edun mukaisesti, jota Helsingin Sanomien pääkirjoittaja nimittelee ”nationalismiksi”.

Tosiasiassa nouseva ”nationalismi” ei ole syy mihinkään vaan seuraus EU:n tavasta polkea kansallisvaltioiden etuja ja niiden asukkaiden oikeuksia. Todellisuudessa energiakriisin kautta on paljastunut EU-liittovaltiopolitiikan lahonneisuus.

Euroopan maiden kansantalouksia ja kotitalouksia ei pidä romuttaa slaavikansojen aseidenkalistelun vuoksi. Putinin ruma hallinto on seuraus siitä, että EU itse ajoi Venäjän nurkkaan liiallisella ekspansiivisuudellaan.

Ukrainasta valuva turvapaikanhakijoiden vana myös kyseenalaistaa sen, menikö suomalaisten lottien uhrautuminen hukkaan. He jäivät hoitamaan tehtäviä kotirintamalla, kun miehet lähtivät talvi- ja jatkosotaan. Ruotsiin lähetettiin tilapäisesti kourallinen lapsia, jotka palautettiin sodan jälkeen. Mutta suomalaiset eivät jättäneet maataan sodan vuoksi, joten mikä oikeuttaa kansainvaellukset nykyaikana?

Kun Suomi saadaan Natoon jäseneksi, Suomen tulisi erota Euroopan unionista, johon maamme liittyi lähinnä turvallisuuspoliittisista syistä. Myöskään muilla EU-mailla ei ole syytä kuulua valtioliittoon, joka on euroalueellaan tuhonnut useiden maiden julkiset taloudet.

Paradoksaalisesti parasta Putinin aloittamassa sodassa on, että Suomen kansa saatiin kääntymään Naton kannalle, ja voimme lopulta päästä eroon myös Euroopan unionista.

Minulle naurettiin ja näkemyksiäni pilkattiin, kun huomautin edessä olevassa suosta kirjoissani ja kirjoituksissani.

Nykyisin poliitikot liberaalissa oikeistossa ja jopa konservatiivisessa vasemmistossa esittävät samaa kritiikkiä ja parannuskeinoja omanaan, ja media on hipi hiljaa ajatusten alkuperäisestä lähteestä, joka on kansallismielinen arvofilosofiamme.

Pahimmillaan parannuskeinot esitetään feministihallituksen keksintöinä. Sen epätodellisuudentajuisuutta ja virheitä pidetään Helsingin Sanomissa merkkinä kansalaisten ”tykästymisestä feminismiin ja uushenkisyyteen”. Tosiasiassa kyseessä on löysä, valheellinen ja epä-älyllisyydessään kelvottoman heikko selitys huonoihin äänestyspäätöksiin, jotka antoivat vallan heppatyttöhallitukselle juuri ennen sotien jälkeisen ajan pahimpia kriisejä.

Tulos on, että samanaikaisesti kun Kreikka ja Italia syytävät kansalle energiatukia kaksin käsin, sinä maksat enemmän, jotta muut voisivat maksaa vähemmän.

On todennäköistä, että rivinsä tilapäisesti koonnut Euroopan unioni alkaa hajota, kun ihmisille tulee pimeä ja kylmä. Inflaatio syö palkkasi ja säästösi samalla kun ostovoiman väheneminen romuttaa asuntovarallisuudestasi kolmasosan pois.

Asuinkulujen on annettu jo pitkään kasvaa energiamääräyksillä. Niiden kautta viherkommunistit tekevät nyt suomalaisille saman, missä Neuvostoliitto aikoinaan epäonnistui: kodit otetaan ihmisiltä pois taloudellisilla velvoitteilla. Metsät sosialisoidaan EU:n luonnonsuojeludirektiiveillä.

EU on Vihreä Liitto jättiläiskoossa, ja sertifiointi on sosialisointia.

Punavihreä hallitusvalta on koteja velkaannuttaessaan todellinen kansanvihollinen ja aito helvetinkone kumotessaan oman tuvan ja oman luvan periaatteet ja tehdessään suomalaisista uudestaan torppareita.

Kuusi keinoa sähkön, polttoaineiden ja kaukolämmön hinnan alentamiseksi

Ongelman juurisyy ei kuitenkaan ole Euroopan unioni vaan Venäjä ja sen nykyinen väkivaltainen, paheellinen, rikollinen ja raakalainen hallinto. Köysi pukisi Putinin kabinetin kaulaa hyvin, sillä hyökkäys Ukrainaan oli Venäjän omankin lain mukaan oikeudeton, ja kuolemantuomio on edelleen voimassa Venäjällä.

Talouspakotteet Venäjää vastaan eivät toimi ollenkaan, ja ainoa keino estää Venäjää voittamasta sotaa on antaa ukrainalaisille sellaiset aseet, joilla yltää syvälle Venäjän sotilaallisiin kohteisiin.

Älykäs ihminen nimeltä Garri Kasparov esitti perustellun vaateen aseavun moninkertaistamisesta ja piti Yhdysvaltain nykyistä aseapua pelkästään marginaalisena verrattuna toisen maailmansodan aikaiseen.

Ongelman sotilaallisia ratkaisusiirtoja odotellessa olisi energiakriisiä keskityttävä ratkaisemaan kotirintamalla ja kotikonstein.

1) Valtion olisi leikattava sähköveroa ja sähkön arvonlisäveroa, sillä se on ollut koko ajan veroa veron päälle, kuten Jan Hurri (jälleen ansiokkaassa kirjoituksessaan) huomautti. ALV:n tilapäinen alentaminen tai poistaminen ei välttämättä vähentäisi valtion saamaa verotuottoa sähköstä, sillä hinnan aleneminen takaa kulutuksen jatkumisen, jolloin kassavirta säilyisi. Lisäksi energia on alkutuotantoa, jonka hinnalla on elvyttävä kumulatiivinen vaikutus talouden kokonaisuuteen.

2) Euroopassa tulisi luopua päästökaupasta kriisin ajaksi. Päästöoikeuksien hinnat ovat kohonneet rajusti ja hipovat nyt sataa euroa hiilidioksiditonnilta. Jos päästökaupasta luovuttaisiin, sähkönhinta voisi pudota nykyisestä jopa puoleen.

3) Hiilineutraaliustavoitetta on lykättävä hallituksen uuteen ilmastolakiin kirjaamasta vuodesta 2035 vuoteen 2050, joka on EU:n yhteinen tavoite. Hiilineutraaliustavoite pitäisi siirtää niin kauaksi tulevaisuuteen, että myös paljon päästävät kehitysmaat, kuten Kiina, voidaan saada siihen mukaan. Ilmasto on yhteinen asia, ja siksi ei ole oikein vaatia meiltä enempää kuin mihin muut ovat valmiit. On huomattava, että noin 80 % Suomessa tuotetusta sähköstä on jo nyt kasvihuonepäästötöntä.

4) Suomessa on luovuttava hiilivoiman ja turpeen sekä energiapuun alasajosta. On rakennettava vähintään 5 suurta ydinreaktoria korvaamaan käytöstä poistettavia ja lisäämään ydinvoimaa. Turpeessa on Suomella lähes yhtä paljon omaisuutta kuin Norjalla öljyssä, mutta 1200 miljardin varmuusrahaston keräämisen sijasta Suomen hallitus on polttanut seteleitä lämpökattilassa. Hiilivoimalat on pidettävä käytössä säätövoimaloina, ja kotimaisten energianlähteiden käyttöön on panostettava huoltovarmuuden takaamiseksi. Muutoin maassamme voi olla ensi talvena humanitaarinen, poliittinen ja taloudellinen kriisi.

5) Polttoaineen sekoitevelvoitteesta on luovuttava, sillä bioetanolin tuotanto pellosta vaatii enemmän energiaa kuin antaa, ja siksi siinä ei ole mitään järkeä.

6) Vihervasemmisto pitää saada pois poliittisesta vallasta ja sulkea omiin karsinoihinsa jatkamaan bileitään. Valtionhoitajaksi siitä ei ole.

 

Aiheista aiemmin:

Roistovaltion raunioilla – Venäläinen kleptokratia uhkaa itseään ja muita

Käydäänkö nyt sotaa vai ei?

Vihreä vallankumous on Venäjän veroinen vaara Suomen taloudelle ja turvallisuudelle

Vihersiirtymän kiirehtiminen on energiapoliittinen kaksoisvirhe

EU ja vihervasemmisto sosialisoimassa Suomen metsät

Sosialistinen feministihallitus kaatoi saavillisen rahaa Turkkiin ja maksoi ”tasa-arvosyillä” suosikkinsa velkoja

Viherkommunistit ja ekososialistit kavaltavat talousmetsiä luonnonsuojelualueiksi – Perustuslaillinen omaisuudensuoja vaarassa

Vihreät: Suomella ei koskaan mene niin huonosti, että maahanmuuttoa pitäisi rajoittaa

Yritysten kannattaisi kilpailuttaa johtamispalvelunsa

Euroopan onnettomuus

Pääministerin luottamusta ei voi ratkaista huumelaboratoriossa

On tuo vihervasemmistolainen hallitus kyllä vitsaus. Ei ole sitten rauhaisaa viikonloppua, jota joku vihervassari ei erehdy häiriökäytöksellään pilaamaan. 

Nythän – kuten kaikki tietävät – asialla oli pääministeritar Sanna Marin, joka kierteli ja kaarteli käytöksensä herättämiä kysymyksiä Kesärannan pihalla viime perjantai-iltapäivänä antamassaan ”tiedotustilaisuudessa”. Tapauksen taustat löytyvät täältä.

Koska viikonloppuisin asioilla on taipumus unohtua muiltakin kuin Marinilta, julkaisen tärkeimmät johtopäätökset tässä.

Iltalehden live-toimittajan mukaan paikalla ei ole ollut koskaan niin paljon median väkeä.

Toimittajat keskittyivät kyselemään yksityiskohtia, kuten käyttikö pääministeri huumeita vai ei, mikä tarjosi Marinille tilaisuuden kääntää vastauksensa testituloksiin ja niiden odottamiseen, ikään kuin pääministerin luottamus voitaisiin ratkaista labortoriossa.

Yksikään toimittaja ei kysynyt olennaista kysymystä: Miksi et eroa virastasi, vaikka olet vetänyt käytökselläsi lokaan sekä pääministeri-instituution että Suomen kansainvälisen maineen ja vieläpä kriisiaikana, joka vaatii erityistä valppautta?

Toinen tärkeä kysymys, jota kukaan ei kysynyt, on: Mikä takaa, että Marin ei kännissä ollessaan möläytä valtiosalaisuuksia julki, niin kuin puoluetoverinsa Arja Alho teki ollessaan selvänä.

On muistettava, että ilman puoluettaan Sanna Marin ei olisi mitään. Hän on pääministeri vain ja ainoastaan puolueensa suopeudella ja puolueensa kautta.

Jos SDP haluaa olla vastuullinen valtionhoitajapuolue, sen on kerrottava Marinille, että hänen aikansa pääministerinä on tullut nyt päätökseen. Harvemmin ajattelen SDP:n etua, mutta totuus on, että mikään puolue ei voi mennä vaaleihin tuollaisen keulakuvan kanssa.

Sen sijaan SDP päätti, että hyökkäys on paras puolustus, ja käänsi asiasta poliitikon ”oikeusturvakysymyksen” sekä kanteli videoiden julkaisemisesta Julkisen sanan neuvostolle. JSN:n ratkaisut puolestaan kelpuutetaan todisteiksi oikeudenkäynneissä, joten voidaan päätellä, että puolue valmistelee juridista kannetta videoiden vuotajatahoa vastaan.

Totuus on kuitenkin se, että jos pääministerin luottamusta pitää hänen oman käytöksensä vuoksi punnita huumelabrassa, ”aihetta epäillä” -tunnusmerkistö täyttyy, ja pääministeri on itse astunut reunan yli. Oikeusvaltioissa on periaate, jonka mukaan poliittisen ja viranomaisvallan ei pidä vastata kohtaamaansa arvosteluun syytteillä, haasteilla eikä oikeudenkäynneillä.

”Rehellisesti” Marin lipsautti jo siinä, että hän vieläpä tiesi kännivideoidensa julkaisemisesta hovivalokuvaajansa Instagram-tilillä, joten voidaan päätellä, että hän salli Eyes Wide Shutinsa julkaisemisen tahallaan, pelkästä julkisuudenkipeydestä.  

Marinin bilevideoiden julkaiseminen ei ole mikään ”syöttö disinformaatikkojen lapaan”, kuten tietotekninen näpertelijä Petteri Järvinen väittää, vaan se on todellisuutta paljastavaa faktajournalismia, josta vihervasemmiston mukaan on huutava pula.

Paljastuksen moraalisen tuomittavuuden kannalta olennaista ei ole vain se, että pääministerin bilesekoilun julkaiseminen horjuttaa hallitusta ulkopoliittisen kriisin aikana. Olennaista on, että pääministeri itse horjuttaa omaa uskottavuuttaan.

Kansakunnan edun mukaista puolestaan on, että kansalaiset saavat tietää, mitä kulissien takana tapahtuu, ja siksi asian laajempi levittäminen ja raportointi on mitä eettisintä toimintaa. ”Tietotekniikka-asiantuntijankin” pitäisi ymmärtää, että hallituksen paheista vaikeneminen on syöttö niiden putinistien lapaan, jotka vaativat sensuuria ja totuuden arviointia sillä perusteella, onko se istuvan hallituksen edun mukaista. Se on pravdaa.

Marin valehteli kaiken alkaen toimintakyvystään päihtyneenä, tavoitettavuudestaan ja juhliensa yksityiskohdista. Hän toimii kuin aito alkoholisti, joka ehdottomasti kieltää juovansa. Sen arvosteleminen ei ole taatusti ”häirintää” – Marinin oma käytös on.

Juuri kukaan ei muistanut Marinin sekoilua arvioitaessa, että Marin järjesti Kesärannan Ruisrock-jatkot Uniper-kriisin vyöryessä päälle ja lähetti eurooppaministeri Tytti Tuppuraisen (sd.) Saksaan kriisiä hoitamaan, vaikka omistajaohjaus kuuluu valtioneuvoston kanslialle, joka on pääministerin salonki. Virkamiesportaan sivuuttamisesta sekä Uniper-kaupoissa että nyt käydyissä neuvotteluissa saattoi syntyä suomalaisille miljardien laskut.

Samanaikaisesti roskajulkaisu Helsingin Sanomat on tehnyt kaikin voimin työtä liudentaakseen pois päihteiden käytön ongelmallisuutta, hämärtääkseen ”dokailun” osaksi ”kaupunkikulttuuria”, normalisoidakseen huumeiden käyttöä ja saadakseen sitä kautta pääministerin paheet katoamaan.

Olennaista ei ole, tuliko Sanna Marin ”juhlista omin jaloin”, kuten Hesari korostaa, tai olisiko hän ollut heräteltävissä kansakuntaa johtamaan. Olennaista on, mitä arvoja, asenteita ja toimintamalleja hän edustaa ja millaisen viestin hän antaa itsestään ja koko kansasta.

Vaa’ankieliasemassa olevan Keskustan feministisisar Annika Saarikko on puolestaan oivaltanut, että Kepulla on jälleen ”oma lehmä navetassa” eikä siksi ryhdy Marinin ”moraalinvartijaksi”. Hän on tiedostanut, että pääministerin ero voisi tarkoittaa lähtöpasseja koko hallitukselle ja tarjoaa siksi Marinin bilelaskuista symbolisen ”kotitalousvähennyksen”, kuin lupsakan lypsykoneen hankinnasta.

Annika Saarikko sijaisineen (Hanna Kosonen) ryhtyi kuitenkin tiede- ja kulttuuriministerinä ollessaan tieteellisen tutkimukseni Totuus kiihottaa – Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä (2020) moraalinvartijaksi raiskaten minut ja kirjani julkaisijan, Suomen Perustan, häikäilemättömillä, rikollisilla ja tieteellisen vapauden vastaisilla rahoituksen takaisinperinnöillä. Tosiasiassa kukaan ei ole pystynyt tähänkään päivään mennessä osoittamaan, että kirjassa esittämäni argumentit eivät pitäisi paikkaansa, vaan tutkimukseni väitteet median ja politiikan vispilänkaupasta osoittautuvat päivä päivältä oikeaan osuvammiksi. Niin nytkin.

Marinin puolustukseksi voidaan sanoa, että murheelliseen kotitaustaansa verraten hän on selviytynyt pääministerinviran hoidosta tyydyttävästi arvosanalla 6+, vaikka kaksi äitiä ja alkoholisti-isä eivät ehkä ole onnistuneet opettamaan lapselle diskreettisyyttä ja disipliiniä.

On selvää, että poliittinen luottamus ei palaa, jos käyttäytyy huonosti ja sanoo tehneensä sen ”vain vapaa-aikanaan”.

Sanna Marinista on tulossa kovaa vauhtia ”politiikan Matti Nykänen”, joka on ”kilpailuissa” tikkana, tarkkana, orientoitunut ja aktiivinen mutta ”vapaa-aikana”, no niin...  

Itse en pidä minkäänlaisena turvallisuusongelmana sitä, että pääministeritar on Teatteri-ravintolan vip-salongissa pelti kiinni. Valtion turvallisuuden kannalta on hyväkin, että hän ei ole tavoitettavissa eikä tokene ”valtion asioita hoitamaan”. 

---

Päivitys 24.8.2022: ”Vaikea työviikko”, ”pahoittelen lesbopusuista otettuja epäonnistuneita valokuvia” ja ”otan opikseni” osoittavat vähättelyä, huomion kääntämistä muualle ja pyrkimystä pidättää johtopäätösten teon omaan valtaan sekä siihen, ”miten meni noin niin kuin omasta mielestä”.

Marisijan kannattaisi kyynelehtiä Suomen taloustilanteen vuoksi eikä vuodattaa krokotiilinkyyneleitä omien sotkujensa takia. Ylenkatseellisuus todistaa, että Sanna Marin on opposition paras vaalityöntekijä.

Antti Lindmanin (sd.) huokailut, että kriitikoiden pitäisi keskittyä biletyksen sijasta asiakysymyksiin, puolestaan osoittavat, että SDP on avaruusliskojen puolue. Kun saimme Marinilta kuulla, että hänkin ”on ihminen”, herää kysymys, kuka seuraavaksi on ihminen.

 

Aiheesta aiemmin:

Noscitur ex socio qui non cognoscitur ex se

Vihervasemmiston pakko-oireista

Demarinoviisit ikärasisteina – Politiikan infantilisoituminen uhkaa rationaalisia arvosisältöjä

Porvareillakin on intohimoja – Femakko-Hesari vei jälleen naisäänestäjiä kuin Piru Einaria