Julkaisin alkuvuodesta kirjoituksen, jossa analysoin, mitä myönteisiä asioita Donald Trump voi tarjota toisella virkakaudellaan. Arvelin, että kaikki ei menisi niin huonosti kuin demokraatit ja poliittinen vihervasemmisto ennustivat omissa synkistelyissään.
Trump on nyt kaikkien riemuksi saamaisillaan aikaan tulitauon, aselevon ja jopa kestävän rauhantilan Gazan alueelle.
Hamas on vapauttamassa panttivangit, ja aseita vaaditaan hiekkaan. Trump aikoo itse johtaa niin sanottua Rauhanneuvostoa Israelin ja palestiinalaishallinnon välisen sopimuksen aikaansaamiseksi.
Ensi viikko on Nobel-palkintojen jakoviikko. Juuri siksi Trump asetti ehdotelmansa hyväksymisen takarajaksi tämän viikon lopun.
Ainoa, mikä voi estää Trumpia saamasta Nobelin rauhanpalkintoa, on hänen oma kunnianhimonsa ja omahyväisyytensä.
Trump lausahti eräässä puheessaan, että jos palkintoa ei myönnettäisi hänelle, se olisi loukkaus koko Yhdysvaltoja vastaan.
Kunniapalkintoja ei yleensä myönnetä omista pyynnöistä eikä anomuksista. Palkittavia voivat Nobel-säätiön mukaan ehdottaa muun muassa kansallisten parlamenttien ja hallitusten jäsenet, aiemmat rauhanpalkinnon saajat, Nobel-komitean jäsenet tai tiettyjen tieteenalojen professorit.
Yli kolmensadan ehdolla olevan joukossa on tietenkin Donald Trumpin nimi, mutta kilpailu, ilkeys ja kansalliset rajat ylittävä kateustekijä saavat varmasti aikaan sen, että Trump kuitataan näytöiltään epävarmaksi, ruohonjuuritason ylittäväksi ja muutenkin rahoissaan olevaksi.
Hänen sijastaan palkittaneen joku Julia Navalnija, Svjatljana Tsihanouskaja, Jina Amin, Mahbouba Seraj, Narges Mohammadi tai Greta Thunberg, joka hänkin pyrkii ottamaan kaiken irti Gazan kriisistä.
Palkitsemisen periaatteet ovat samanlaiset, joilla jaetaan myös kirjallisuuspalkintoja ja Suomen Akatemian sekä yliopistojen virat ja määrärahat. Kummallisin voittaa, tai jokin järjestö tai verkosto. Korostetaan vuorovaikutusta eikä yksilön ponnistuksia. Trump leimataan pakottajaksi. Tulokset jätetään varjoon.
Trumpia vastaan voidaan kääntää myös se, että rauhantila todennäköisesti jää väliaikaiseksi, kuten kaikki maailmassa. Ideologinen konflikti arabien ja juutalaisten välillä on nimittäin ratkaisematta, eikä se rajoitu tonttikiistaan.
Jonkin ajan kuluttua alueella on taas täysi rähinä päällä, eikä se johdu rajoista eikä rauhanpyrkimyksistä, vaan konfliktin vuosisataisesta ikuisuudesta. Hetkisen kuluttua rauhankyyhkyjen höyheniä taas pöllytettään. Saattepa nähdä.
