Politiikan olemus on loukkaaminen

Loukkaantumisesta on tullut kansanhuvi. Sillä voi kätevästi kiusata toista ihmistä. Kun oikein kunnolla loukkaantuu, voi odottaa saavansa sääliä tai muita myötätunnon osoituksia.

Jotta ei joutuisi loukkaantumisella kiristämisen uhriksi, voi tietysti ilmaista katumusta. Siksi myös katumuksen ympärillä pyörivät melkoiset karkelot.

Politiikka on vallankäyttöä. Niinpä politiikan piirissä ahdistellaan toisia ihmisiä loukkaantumisjupakoilla. Varsinkin kansanedustajat ovat kunnostautuneet tässä lajissa.

Esimerkiksi sopii vaikka parin viikon takainen tekstiviestikohu, jonka käänteissä Matti Vanhanen ja Antti ”Kanki” Kaikkonen vaihtelivat tekstareita niin sanotun 69-Dritan ympärillä. Kunnallisvaaliehdokas Drita Lulicin nimeen liitetty numero juontuu Matti Vanhasen vaalinumerosta ja pääministeriin yhdistetystä murjaisusta, jonka mukaan Vanhaselle ei sopisi 69-asento. Hän on kuulemma niin pitkä mies, etteivät yläpää ja alapää menisi kohdakkain.

Onhan se pikkutuhmaa. Samaan tapaan kansanedustaja Kaikkonen nyt ilmoittaa katuvansa ”flirttaileviksi” arvioituja tekstejään 69-jupakan viestiketjussa. Mutta mitä moraalista paheksuntaa tässä asiassa loppujen lopuksi on? Omasta mielestäni ei kerrassaan mitään. On vain hyvä, että kieli kukkii ja erotisoituu ja että asiat sanotaan halki. Merkkinä kansalaisten hyväksynnästä on, että se näyttää tuovan myös paljon myönteistä julkisuutta.

Toinen yhtä yhdentekevä loukkaantumisen aihe oli kansanedustaja Pentti Oinosen äskettäinen maininta, että homoavioliitto on kuin menisi naimisiin hauvelinsa kanssa. Onhan sekin tietysti murjaisu. Mutta kuinka tosikko täytyy olla, että vetää perusjampan haukkumisista herneen nenäänsä? Yhteiskunta on muuttunut. Nykyajan elämässä kyseistä huumoria ei voi enää ottaa ”vakavasti”. Ainakaan minä en umpihomona loukkaantuisi moisesta. Mutta silti savolaisedustaja nyt katuu puheitaan.

Politiikan kentästä on tullut hullujenhuone, jossa hoidokit vuoroin herjaavat toisiaan ja vuoroin katuvat syntejään Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tämä on sairasta. Se kertoo eräänlaisesta jakomielisyydestä, joka ei koske vain yksilöitä vaan on merkkinä koko kulttuurin jakautuneisuudesta.

Syynä kyseiseen skitsofreniaan on poliittisen korrektiuden vaatiminen, joka tuottaa kaksinaismoralismia ja kaksoisstandardeja. Niiden mukaan yksien loukkaantuminen on suotavampaa kuin toisten. Ja eräille asioille ei myönnetä loukkaavuuden statusta ollenkaan, vaikka toisia pidetään hyvin, hyvin loukkaavina.

Tämä on pöljää. Sitä kautta osapuolet käyttävät valtaa. Ennen vanhaan valtaa käyttivät vain loukkaajat. Nykyään myös loukkaantuminen on suurta vallankäyttöä, jonka takaa kurkistaa poliittisen korrektiuden ideologia. Sen mukaan puheet on epäerotisoitava ja feministit on julistettava pyhimyksiksi, eikä myöskään etnisestä alkuperästä sovi vihjaista sanallakaan. Ongelma on, että korrektiusnormien tuloksena vapaa keskustelu tukahdutetaan valtapolitiikalla.

Harmillista tässä kissanhännänvedossa on se, että sovinnaisuuden varjelun taakse haudataan suurempia ja tärkeämpiä asiakysymyksiä. Koko politiikan olemushan on loukkaaminen. Politiikka on loukkaamista alusta loppuun asti. Poliitikkojen päätökset loukkaavat aina jonkin ryhmän oikeuksia. Niinpä he loukkaavat suuria kansanryhmiä oikein työkseen. Eduskunta on säätänyt suuren määrän lakeja, jotka loukkaavat esimerkiksi minua sikamaisesti. Tärkeää olisikin erottaa toisistaan tunteiden loukkaaminen, joka on aina vain koettua, subjektiivista ja imaginääristä (eli kuviteltua tai mielikuviin perustuvaa), ja niitä paljon tärkeämpi objektiivisten oikeuksien tai etujen loukkaaminen.

Politiikan omaan olemukseen sisältyvä objektiivisten oikeuksien tai etujen loukkaaminen on ilmeisesti niin suurta ja lähellä, ettei sitä huomata. Ja mikäli ihmiset alkavat kiinnittää huomiota asiaan, media hautaa sen siirtämällä keskustelun poliitikkojen yksityiselämään: heidän keskinäisiin kähinöihinsä. Juuri siihen myös tunteenomaisesta loukkaantumisesta nostettuja jupakoita tarvitaan.

Pahinta on, että myös media menee tuohon loukkaantumisilla politikoimiseen mukaan. Tämän seurauksena stripparit pyörittävät Suomen poliittista elämää.