Seitsemästoista toukokuuta

Seitsemäntoistavuotiaana nuori mies on kauneimmillaan. Samoin toukokuu on kuukausista kukkein ja kukoistavin. Niinpä seitsemästoista toukokuuta sopii hyvin homoliikkeen juhlapäiväksi: virallisesti ilmaistuna ”homofobian vastaisen päivän” viettämiseen.

On kuitenkin ikävää, mikäli seksuaalivähemmistöliike näkee itsensä jatkuvasti uhkakuvien kautta. Osittain siihen saattaa olla aihetta, mutta itse korostaisin gay lifen valoisia puolia. Defensiivisyys eli puolustuksellisuus on alisteisuuden ja kurjistelun muoto. On varottava tulemasta foobiseksi suhteessa homofobiaan. Juuri niin se alkaa: sinä luulet, että minä luulen, että hän luulee...

”Tietoa” tosin löytyy edelleen varsinkin arabimaista ja entisistä sosialistimaista, joissa homojen asema on huono. Esimerkiksi sopivat vaikka Moskovan Euroviisujen yhteydessä nähdyt pidätykset, joiden yhteydessä suomalaisia lesbolikkoja vietiin putkaan, eikä Setan hyväntahdon lähettilääksi viime vuonna nimetty Alexander Stubb puuttunut asiaan mitenkään, vaikka hänellä on ”Sergei Lavrovin numero matkapuhelimessaan”. Homojen asemaa onkin voitu korjailla lähinnä liberaalin valtiofilosofian kautta, kuten Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, kun taas venäläinen elefantti on edelleen se suurin elefantti.

Minä en muuten ymmärrä, miksi Eurovision laulukilpailut ovat homojen suosiossa. Tapahtumahan on kuin suoraan 1970-luvulta iskelmäperinteineen ja tuulikoneineen. Ehkä homot ovat sellainen rajat ylittävä vähemmistö, jonka edustajia on siunaantunut jokaiseen maahan ja jotka voivat äänestää omia suosikkejaan rajojen yli sekä todistaa siten omasta olemassaolostaan. Tai sitten kyseinen happening luo tunnelman kuulumisesta johonkin tavoiteltuun perheeseen. Saa nähdä, milloin viisut voittanut namipoika Alexandr Rybak tulee kaapista ulos parin vuoden takaisen voittajan tavoin. Ainakin tämän uutisen mukaan myös hän pitää Euroviisujen finaalia ”suurimpana gay-paraatina”.

Eräs homofobian vastaiseen päivään liittyvä varomisen aihe on siinä, että seksuaalivähemmistöliike tavoittelee nyt täysin heteroseksististä elämäntapaa. Tämä näkyy jatkuvassa etukäräjöinnissä ja esimerkiksi viimeviikkoisessa adoptiolain hyväksymisessä, jota muutamat pitivät edistyksenä. On ilmeisesti kiva protestoida aina jostain. Se luo tunnelman, että on jossakin tärkeässä mukana, vaikka itse asialla ei olisi omalta kannalta mitään merkitystä.

Politikointi luo harhakuvan vaikutusvallasta ja tarjoaa mahdollisuuden sielua ravitsevaan purnaamiseen. Varottava on siis sitä, ettei homoliike muutu liian heteroseksistiseksi, sillä mitäpä omaleimaista meille sen jälkeen jäisi. Kuitenkin identiteetti muodostuu kyvystä poiketa normeista ja olla yksilöitä. Ristiriitaista on, että muutamat homot arvostelevat heteroseksuaalista valtakulttuuria mutta itse kerjäävät tuota heteroseksuaalista elämäntapaa, johon kuuluu lapsia, avioliitto ja niin edelleen.

Miksi emme voisi elää vapaina ihmisinä? Libertaarifilosofina en kannata valtion interventiota yksityisten ihmisten suhteisiin muissakaan asioissa. Seksiä ei sitä paitsi voita mikään. Itse keskityn seksuaalisissa asioissa seksiin. Lastenhankinnasta olisi siinä vain haittaa. Lisäksi sellainen ideologia erehtyy väistämättä, joka olettaa, että yksilöiden kokemuksia ja merkityksiä luodaan julkisen vallan kautta.

Olen kirjoittanut aiheesta eräänlaisen homomiesten ”Koraanin”: teoksen nimeltä Enkelirakkaus, jonka päiväsin täsmälleen vuosi sitten saatuani käsikirjoituksen valmiiksi. Teos ilmestyi viime syksynä. Piirrän kirjassani kuvaa muun muassa homovaltiosta, joka olisi järjestynyt meidän normiemme ja arvojemme mukaan. Jos kriittinen homokirjallisuus kiinnostaa, suosittelen sitä luettavaksi. Korostan kuitenkin, että teos on tarkoitettu kypsille ihmisille, eikä se ole terapiakirjallisuutta. Avointa mieltä.

Tänään on loistava päivä, ja ilma on mitä ihanin. Niinpä en jatka enempää vaan poistun ulkosalle nauttimaan kauniista kevätpäivästä.