Kuinka hallitus oikeasti kootaan?

Säätytalolla asiat korostuvat voimakkaasti. Jyrki Kataisella on tavoitteena koota Bryssel-myönteinen hallitus, joka lahjoittaa suomalaisten verovarat ulkomaalaisille ja tuottaa Suomeen suuren määrän maahanmuuttajia viemään suomalaisten työpaikat.

Tässä ei onnistuta, elleivät kaikki neuvotteluihin valitut puolueet puhalla yhteen hiileen. Niinpä tarvitaan neuvottelutaktiikkaa. Katsotaanpa, miten sovintoon päästään.

Neuvotteluissa erotetaan usein neuvottelutavoite (joka kerrotaan vastapuolelle) ja todellinen tavoite (jonka neuvottelijat pitävät omana tietonaan). Neuvottelutavoitetta käytetään verukkeena, jota usein liioitellaan ja josta tingitään. Neuvottelutavoitteilla hämätään sekä neuvottelujen osapuolia että omia kannattajia.

Tämän päivän lehdet kertoivat, että ”hallitusneuvotteluissa on menossa kova vääntö Suomen Nato-muotoiluista”. Kokoomus on siis vaatinut Nato-oven vääntämistä saranoiltaan, ellei peräti koko oven viemistä kellariin. Vasemmistoliitto puolestaan junnaa Nato-myönteisiä julkilausumia vastaan. Mitä tämä merkitsee?

Kun Sdp on jo tehnyt selväksi, ettei Natoon liittyminen ole tämänkään hallituksen asia, riittävää kannatusta asialle on joka tapauksessa mahdotonta saavuttaa. Niinpä kiistaa käydään täysin turhaan, ja kyseessä lieneekin retorinen keppihevonen: neuvottelutavoite, jota käytetään pelkkänä valuuttana vaihdettaessa vaatimuksia ja myönnytyksiä.

Kokoomus vetää Suomea Natoon, koska luopumalla ehdottomasta Nato-kannastaan he saavat hyväksytyksi sosiaaliturvan leikkauksia.

Vihreät vastustavat ydinvoimaa, koska tinkimällä ehdottomasta ydinvoimakannastaan se saa kirjatuksi hallitusohjelmaan lausuman, jonka mukaan humanitaarista maahanmuuttoa lisätään työvoimapulan hillitsemiseksi.

Sdp vaatii Kelan työttömyysetuuksiin sadan euron korotusta, koska luopumalla tästä tavoitteestaan se voi yhtyä kokoomuslaisten palkansaajien toiveeseen ansiotuloveroprosentin alentamisesta.

Vasemmistoliitto vaatii pääomatuloveron nostamista, koska luopumalla tavoitteestaan se turvaa osakkeita omistavan virkamieskuntansa edut.

Kristilliset vaativat lisää rahaa lähetystyöhön, koska luopumalla tästä hupsutuksestaan se saa muut puolueet hyväksymään homoavioliittojen torppauksen.

Rkp suostuu mihin vain ja vastustaa mitä vain uhkaamalla muutoin vetäytyä hallitusyhteistyöstä.

Lopputuloksena vaikeista hallitusneuvotteluista on:

Kaikki kannattavat Suomen Nato-linjan jatkamista ennallaan, ja päätöstä pidetään viisaana, koska se on ”vaikeasti” aikaansaatu.

Kaikki sitoutuvat perusturvan parantamiseen kolmella eurolla, koska Kelan etuuksien nostaminen ainoastaan vähentäisi kunnissa maksettavien toimeentulotukien tarvetta ja siirtäisi siten menoja kunnilta valtiolle, joka puolestaan alentaisi kunnille maksettavia valtionapuja.

Vihreät saavat erivapauden äänestää ydinvoimaa vastaan, koska lupien myöntö menee läpi kepulaisten teollisuusagenttien turvin.

Kristilliset onnistuvat kieltämään homoavioliitot, koska kokoomus ja demaritkaan eivät oikeasti kannata koko asiaa. Sen sijaan ne myöntyvät kristillisten kantaan ”pitkin hampain” mutta pohjimmiltaan lämpimän hyväksyvästi. Tasa-arvon jakamista feministeille ja somaleille jatketaan.

Ansiotuloveroprosenttia alennetaan, mutta sama summa kerätään pois arvonlisäveroa korottamalla. Pääomatuloveroa ei nosteta, koska vasemmiston vaatimuksesta verotus halutaan säilyttää progressiivisena ja kokoomuslaistenkin mielestä on oikein, että palkansaaja maksaa 45 % mutta pääomatulojen saaja 29 %.

Näin ministeriauton ovi avautuu taas puolueissa ansioituneille järjestötytöille ja -pojille, ja kaikki ovat tyytyväisiä kuin korvan takaa rapsutettu kissa.