Katuprostituutioon puututtava

Lehdet kirjoittivat pari päivää sitten, että prostituutio on saatu lakaistua Helsingin kaduilta. Poliisin mukaan prostituoituja liikkui paljon ”Mannerheimintien alkupäässä, Eerikinkadulla ja Yrjönkadulla”. Sen sijaan Iso Roobertinkatu on tainnut jäädä huomiotta.

Omien havaintojeni mukaan kotikadullani Iso-Roballa on ollut viime aikoina poikkeuksellisen paljon huoria tarjolla, jopa maanvaivaksi asti. Pitää varmaan paikkaansa, että prostituutio siirtyy kaduilta nopeasti ravintoloihin. Myös ravintoloitsijat tunnistavat prostituoidut helposti. Tuntomerkkeinä ovat muiden muassa (1) saapuu yhden kanssa mutta lähtee toisen kanssa, (2) hypomaanisen korostettu pukeutuminen ja minäkuva tyyliin ’kun on taskussa lantti, niin ei koirat kuse kengille’, ja (3) kassissa rapiseva pillerirasia, sillä suurin osa prostituoiduista on jonkinlaisessa psykiatrisessa hoidossa tyyliin ’pilleriä poskeen, perse pystyyn ja hymyä huuleen’.

En paheksu prostituutiota moraalisista syistä vaan viihtyvyyssyistä. Prostituoidut, heidän parittajansa ja asiakkaansa ovat myös turvallisuusriski ”puukkobulevardina” tunnetulla kävelykadulla. Nähdäkseni kaupungin pitäisi harkita tarkasti sitäkin, minkä tyyppiselle ulkoliiketoiminnalle se antaa luvan. Erityisesti ongelmia näyttää aiheuttavan idästä kaupunkiimme saapuva prostituutio.