Perussuomalaiset voittivat kiistan tukipaketeista

Perussuomalaiset saivat moraalisen voiton, kun kokoomus ja demarit sopivat puolueen ohi Portugalin tukipaketista. Perussuomalaisille tämä merkitsee tietenkin jättäytymistä hallituksen ulkopuolelle. Mutta eipä hätää.

Jyrki Katainen taivutteli populisti- ja relativistidemarit pankkien tukemisen takuumiehiksi puolueen vallanhaluun vedoten, eikä Sdp halunnut asettua Perussuomalaisten tueksi vastustamaan kokoomusta ja euromaiden tukemista. Euroopan talouskriisiä ei pidä kuitenkaan nähdä pragmaattisena kysymyksenä siitä, mikä on hyödyllistä tai haitallista, vaan periaatteellisena filosofisena ongelmana, mikä on oikein tai väärin. Euroopan liittovaltiollistaminen ja rahan lapioiminen vieraille kansakunnille on väärin.

Perussuomalaiset tekee oikein kieltäytymällä talouskriisin hoitamisesta loputtomalla tukemisella ja liittovaltiopolitiikalla. Sen tuloksena olisi vain entistä pahempi poliittinen kriisi: Euroopan kansalaisten kyykyttäminen yhteisen talouden, yhteisen verotuksen, enemmistöpäätösmenettelyn ja siinä pesivän itsenäisyyden riiston taakse. Tukipolitiikkaa vastustaessani en ole ollut ajatuksineni yksin. Monet saksalaiset taloustieteilijät ja arvostettu MIT:n Bengt Holmström ovat pitäneet kriisin hoitomuotoja väärinä, ja Vesa Kanniainen keksi ehdottaa kriisimaiden erottamista eurosta.

Hallitusneuvottelujen kariutuminen perussuomalaisten osalta kertoo, ettei maassamme ole valitettavasti muuta eurokriittistä vaihtoehtoa kuin Perussuomalaiset. Toiset puolueet ovat liittoutuneet perussuomalaisia vastaan. Hallitus pannaan nyt kokoon kokoomuksesta ja demareista, ja tilkkeeksi kerätään muuta sälää aivan mistä tahansa. Luultavasti myös kepu ja vihreät tunkisivat itsensä hallitukseen, jos häviöltään kehtaisivat.

En ole joka asiasta persujen kanssa samaa mieltä, mutta voin kuitenkin lohduttaa ja rohkaista hallituksen ulkopuolelle suljettuja perussuomalaisia jatkamaan totuudenmukaisella linjalla. Itselleni tämä on tuttua akateemisesta maailmasta. Paskahousuprofessorit ovat vuosien ajan kiistäneet minulta kaikki yliopistolliset toimintaresurssit ja jakaneet ne omille kellokkailleen. He ovat julistaneet minulle cordon sanitairen eivätkä tervehdi tullessaan vastaan kaduilla. Minä puolestani en mene samoihin tiloihin sellaisten filosofien kanssa, joille maksetaan yliopistoista tai korkeakouluista palkkaa. Te näette tämän saman nyt politiikassa.

Parasta on, ettei kukaan ole koskaan tullut minulle sanomaan, että olisin ajatuksineni väärässä. Toimintasaarto on vain kosto siitä, että olen vetänyt itsenäistä linjaa enkä ole alistunut kenenkään puotipuksuksi. Parasta on, että nuoret sanovat minulle kaikkialla, että olen näkemyksineni ihan oikeassa. Hinta on kova, mutta uskokaa tai älkää: rehellisyys kannattaa, valhe kaatuu.

Hyvää J. V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivää kaikille.