Himasen ahneus ja röyhkeys ennenkuulumatonta

Talouselämä otsikoi, että valtioneuvoston kanslia tilasi ilman kilpailutusta valeprofessori Pekka Himasen yksityiseltä firmalta, Sofos Oy:ltä, 700 000 euroa maksavan ”Kestävän kasvun malli” -selvityksen.

Vaikuttaa kuin Talouselämässä olisi luettu blogiani, sillä mainitsin jo Himasen aiempia floppitutkimuksia arvostellessani, että nekin tilattiin ilman kilpailutusta, toisin sanoen ilman avointa hakua ja tieteen julkisuusperiaatteita loukaten.

Tutkimuksia tällaiset tilausselvitykset eivät ole. Sen sijaan ne ovat poliittista ideologiaa, jonka lopputulokset on päätetty jo hankkeen asettamissanoissa. Oikeassa tutkimuksessa tutkimustuloksista päätetään tutkimuksen aikana.

Myös hankkeen henkilökunta pitää valita haettavaksi julistamisen jälkeen niin, että mukaan saadaan eri mieltä olevia tutkijoita, eikä niin, että rahat suunnataan salassa Himaselle, joka omin toimin haalii mukaan joitakin kanssaan samaa mieltä olevia frendejään.

Himasen viimeksi julkaisema Kukoistuksen käsikirjoitus (2010) oli pelkkä laajennus aiemmasta 37-sivuisesta läpyskästä, jonka hän tuotti Jyrki Kataisen johtaman tulevaisuusvaliokunnan tilauksesta. Raportin sivulla 35 vaadittiin maahanmuuton lisäämistä sekä ulkomaalaisten opiskelijoiden aseman parantamista. Tosiasiassa lisääntynyt maahanmuutto on vain vaikeuttanut opiskelijoiden asuntopulaa (vertaa tähän). Kyseisen sisäisesti ristiriitaisen propagandan levittämisestä Himaselle maksettiin 40 000 euroa vuonna 2003.

Myös myöhempi kirja oli naiivi, ja arvostelin sen tässä.

Myönteistä Himasen ja hallituksen röyhkeydessä on vain se, että nyt kaikki näkevät, kuinka häikäilemätöntä kyseinen vispilänkauppa ja korruptio ovat.

Pekka Himanen on Jyrki Käteisen sylikoira ja nauttii ilmeisesti myös virkamiesfilosofien (kuten kansleri Ilkka Niiniluodon ja muiden filosofianprofessorien) suojelua, koska nämä eivät puutu asiaan ja hyrisevät tyytyväisyyttään.

On mahdollista, että Himaselle annetaan entistä enemmän rahaa vain siksi, että se harmittaisi minua ja koska kaikki tietävät Jukka Hankamäen vastustavan filosofian ja hallitusohjelman yhteenkytkemistä, yleistä epäkriittisyyyttä, EU:n letkuruokintaa, Himasen harjoittamaa tendenssimäistä mokutusta ja siihen liittyvää valheellisuutta.

Lehden mukaan Himanen on valitellut, että ”talouskriisi voi johtaa jännitteisiin ja muukalaisvihaan”.

Mitä uutta tässä on? Saman olisi voinut viime vuosina sanoa kuka tahansa. Minä sanoin sen filosofin ominaisuudessa jo paljon ennen Himasta. Lukekaa kirjani.

Johtopäätökseni ovat kylläkin täysin toisenlaiset kuin Himasen. Himanen näkee ratkaisuna sen, että Suomeen haalittaisiin entistä enemmän maahanmuuttajia, vaikka myös jatkuva muuttoliike on yksi globalisaation tuottama ongelma. Itse pidän diskreettiä rajoittamista järkevämpänä ja kaikkien edun mukaisena. Sen sijaan Himanen on hehkuttanut globaalin talousjärjestelmän puolesta täysin kritiikittömästi ja ylioptimistisesti, vailla minkäänlaista taloustieteellistä ymmärrystä.

Jos talous on vapaa, ihmiset ovat kahleisssa. Jotta ihmiset olisivat vapaita, on talouden oltava kurissa ja kontrollissa. Kannatan kyllä arvo- ja sosiaaliliberalismia, mutta talousliberalismi johtaa käytännössä siihen, että ihmisille julistetut olemusvapaudet eivät voi toteutua, kun vapaus rajoitteista ei voi aktualisoitua vapaiksi teoiksi köyhyyden ja tuloerojen vuoksi.

Himanen on nyt itse syypää ”talouskriisiin”, joka ”voi johtaa jännitteisiin ja vihaan”.

Hallituksen kannattaisi lukea Kansallisfilosofinen manifestini (jonka olen joutunut tuottamaan virattommana ja varattomana kokonaan itse).

On ehkä syytä huomata, että kukaan tai mikään ei ole KOSKAAN TUKENUT OMAA FILOSOFISTA TOIMINTAANI MITENKÄÄN: ei ennen vuonna 1997 tapahtunutta väittelyäni eikä sen jälkeen, kirjoittaessani yhteensä kahtatoista kirjaani.

Se, joka voittaa taloudellisesti, häviää yleensä filosofisesti. Tätä menoa Himanen tekee voittamisen minulle suorastaan häpeällisen helpoksi.

Olen silti sitä mieltä, että jos tiedeyhteisöllä jotakin kriittisyyttä on, sen pitää viheltää peli poikki ja laittaa valtion varoista jaettavat tutkimusmäärärahat tieteellisten periaatteiden mukaisesti AVOIMEEN HAKUUN.

Rahat on nyt pelattu Himaselle KERTOMATTA MINULLE JA MUILLE FILOSOFEILLE TÄLLAISEN TUTKIMUKSEN RAHOITUSMAHDOLLISUUKSISTA MITÄÄN!

Tekesin, Suomen Akatemian ja Sitran johtajien sekä Himasen välisessä puliveivauksessa on rikottu tieteellisten resurssienjaon periaatteita ja todennäköisesti myös lakeja. Niin sanottuun hyvään hallintoon ei pomojen salakähmäisellä suostumuksella tapahtuva kassojen kääntäminen kuulu.

Rikkomukset heijastuvat väistämättä toiminnan sisältöön, joka muodostuu puolueelliseksi. Myöskään valtioneuvoston kansliassa ei ole näköjään ymmärretty, että tutkimusten laatimisen ei pidä olla puolueohjelmien tilaamista.

Kyseisten rahoittajatahojen itse juristeiltaan pyytämät sisäiset etukäteisselvitykset poikkeusmenettelyn käyttämiseen eivät ole luotettavia vaan pelkkiä verukkeita, joiden takana haisee mätä koira. Vääryys on yhtä räikeää kuin Eva Biaudet’n nimittäminen vähemmistövaltuutetun virkaan kelpoisuusehtoja täyttämättömänä useiden pätevien ohi.

Himasen ja Kataisen ylilyönti oli raju. Se oli entistäkin röyhkeämpi ja loukkaa koko vakavasti otettavaa filosofikuntaa.

En tietenkään vastusta tukien myöntämistä filosofeille, mutta tämä oli ryöstö.

Himaselle aiotut rahat on jäädytettävä tai perittävä takaisin valtiolle sekä laitettava kyseinen resurssi uuteen ja avoimeen hakuun. Kansanvallan sekä vapaan ja puolueettoman tieteen nimissä on ”Kestävän kasvun mallia” suunnittelemaan voitava ilmoittautua avoimesti hakemusmenettelyssä, johon eri tieteenharjoittajat voivat osallistua.

Asiasta on tiedotettava etukäteen, jotta myös eduskunnassa voidaan ottaa kantaa tämän mittasuhteiltaan suuren hankkeen tarpeellisuuteen.

”Kestävä kasvu” on aihe, josta on puhuttu jo 1980-luvulta asti. Tärkeämpää olisi nyt suunnata rahoitusta niihin aiheisiin, joita olen tarkastellut teoksissani Kansallisfilosofinen manifesti, Työttömän kuolema ja Valhe kaatuu. Niitä ovat globalisaation aiheuttamat vauriot (kuten pääomien maastapako, valtioiden välinen verokilpailu ja työvoiman pakkosiirrot), poliittisten järjestelmien kyvyttömyys kontrolloida globalisaatiota, kansallisvaltioiden alasajo ja siihen liittyvä valtioiden köyhtyminen sekä hyvinvointiyhteiskuntien romuttaminen, koko länsimaisen elämäntavan ja talouskasvun taittuminen pysyvään ja pitkään laskuun ja Euroopan unionin sekä euron romahtaminen. Esitän näistä ongelmista tulkintani ja mahdolliset ratkaisuesitykseni teoksissani.

Sen sijaan ’kestävä kasvu’ on abstraktio ja yläkäsite. Se on infantiili, konstruktivistinen ja sellaisena kovin lapsellinen tavoite. Tämän mukaan oletetaan, että todellisuus ja erityisesti Suomi väistämättä ”kehittyvät”, vaikka taantuminen on paljon ilmeisempää. Epäfilosofisinta hankkeessa on, että asioiden uskotaan ”kehittyvän ja edistyvän” nimenomaan Himasen toiminnan johdosta: hänen kiitäessään lentokoneen bisnesluokassa kohti köyhyydenvastaista seminaaria.

Jo hankkeen nimessä on lausuttu ideologinen ja esiteoreettinen tarkoitusperä. Onnistuessaankin ”kasvu” on sivuseuraus siitä, mikäli edellä mainitut ongelmat ratkaistaan tai edes hallitaan. Konkretiaa Himasen aikeissa ei ole kuitenkaan ollut.

Himasen projektissa on kyse valtion varojen väärinkäytöstä ja suuntaamisesta vain yhdelle Jyrki Kataisen kestosuosikille. Salassa valmistelun tavoitteena ei ole voinut olla yleinen eikä tieteen etu vaan (a) Himasen henkilökohtainen etu ja (b) hallituksen halu varmistaa, että ostettavat tulokset olisivat hallituksen toivomia, toisin sanoen: että niillä voitaisiin meikata epäonnistunut Eurooppa-politiikka siedettäväksi.

Tätä sanotaan korruptioksi.

Surkuhupaisaa on, että nämä konnat eivät ymmärrä edes hävetä. Näyttävät luottavan siihen, että asia kelluu julkisuudessa viikonlopun ja sen jälkeen unohtuu vailla seurauksia. Ja tärkeintä on, että ryöstösaalis jää haltuun.

Jos asiaa ei avata ja korjata, asia on Keskusrikospoliisille tehtävän tutkintapyynnön paikka.

Ja olen tosissani.

Lisäksi pyydän kohteliaimmin oppositiota tekemään asiasta kysymyksen hallitukselle.

---

Aiheesta lisää kirjoituksissani:

Himmeää maailmanparantamista

Filosofit vallan verkoissa

Kallista huiputusta

Filosofien väärinkäytöksistä pitemmältä ajalta voi lukea Suomalaisen nykyfilosofian historiastani.