Hyvää seksiä – Se vaa: ”Hyksiä!”

Kansanedustaja James Hirvisaaren paukutettua Coltiaan viimeksi homojen suuntaan monetkin Uuden Suomen blogikirjoittajat olivat valmiit puolustelemaan ”Jesse Jamesia” ja näkemään hänen arvostelijansa ”tahallisina väärinymmärtäjinä”.

Laadin tämän kirjoituksen ihan vain edellisen tekstini kommenttiosastoon ilmestyneiden useiden ripitysten johdosta.

Kukahan siinä mahtoi ymmärtää tahallaan väärin ja mitä?

Asiahan meni niin, että Hirvisaari viritti päivän ”sarvihiiren” pohdiskelemalla, ”olisiko homoseksuaalisuudessa kyseessä jonkinlainen seksuaalinen kehitysvamma”. Lisäksi hän rinnasti homoseksuaalit eläimiin sekaantujiin Hommafoorumin kirjoituksessaan.

Muut pitivät sitten hänen mielipidettään ihailtavan edistyksellisenä, kun homot saatiin lopultakin hyväksyttyä vammaisiksi tai perversseiksi julistettuina!

Tämän mukaan homo voi olla oma itsensä, kunhan häntä kohdellaan poikkeavana ja sairaana.

Ja juuri kun seksuaalivähemmistöliike ja tiede ovat saaneet opetetuksi ihmisille, että homoseksuaalisuus ei ole sen enempää sairaus, vamma, kehityshäiriö kuin perverssi poikkeuskaan.

Niin sitten ilmestyy tällainen valopää, joka ihan omin toimin ja viattomasti ilmoittaa ”pohdiskelevansa”, jospa homot voitaisiin sittenkin palauttaa takaisin vammaisiksi.

Kirjoitin, että Hirvisaaren mielipide voi loukata sekä homoja että vammaisia. Se voi myös kompromettoida hänen oman ammattikuntansa eli veturinkuljettajien maineen, sillä yleensä he ovat paljon sivistyneempää ja hyvin vastuullista porukkaa.

Mutta vaatiihan se toki sofismia asettaa sanansa niin, että seksuaalivähemistötkin saadaan näyttämään invalideilta ”pelkästään hyvää tarkoittavassa hengessä”.

Tosiasiassa Hirvisaari ei ole voinut olla tietämätön homoseksuaalien sairausleiman lopettamisesta ja perustuslain kuudennesta pykälästä. Tiede on yksimielisesti vapauttanut homoseksuaalisuuden kaikista sairaus-, vammaisuus- ja rikosleimoista. Eihän Kansanvälinen olympiakomiteakaan myönnä olympiastatusta Gay Gameseille, vaikka vammaisten paraolympialaiset renkaiden alla kyllä järjestetään.

Hirvisaaren tarkoitusperänä lienee ilkeily ja paha tahto – kaikesta sanojensa sokeroimisesta huolimatta.

Vai onko jotakin, mikä on jäänyt minulta huomaamatta?

Seksuaalivähemmistöliike on kutsunut kyseistä asenteiden muokkausta heteropropagandaksi 1960-luvun lopulta lähtien.

Nykyisin yleistynyt huutelu ei vaikuttane homojen eikä muiden hyvällä itsetunnolla varustettujen seksuaalivähemmistöjen asemaan mitään, vaan se artikuoi toisten ihmisten (jostakin syystä) tuntemaa pahaa oloa. Arvostelukyvyttömiin lapsiin ja nuoriin pahanilkinen mustamaalaus saattaa tosin vaikuttaa.

Perussuomalaisen puolueen eräät kansanedustajat ovat omalla reuhaamisellaan vähentäneet puolueen todesta otettavuutta yleispolitiikan tärkeissä asiakysymyksissä.

Mikäli kansanryhmien mustamaalaus jatkuu, puolue menettää uskottavuuttaan politiikantekijänä. Oppositiokausi uhkaa valua pelkkiin skandaalien oikaisuihin.

Ryhmäpuheenjohtaja Ruohonen-Lernerin kannattaisi asioista jo aiemmin kiusaannuttuaan ampua ryhmänsä rivit suoriksi niin, että politiikanteko voitaisiin palauttaa herrasmiesmäisille linjoille.

Myös vammaisuus tuli esitettyä epäsuorasti kielteisellä tavalla Hirvisaaren kannanotossa.

Itse ihailen ihmisiä, jotka kantavat vaikean osansa välittämättä ympäristön huuteluista.

Myös kansanedustajien kannattaisi kantaa oma vaikea osansa toimimalla toisten ihmisten ymmärtäjinä ja rohkaisijoina eikä ilkeilijöinä ja huutelijoina.

Olisi paljon tärkeämpiäkin asioita hoidettavina.