30. maaliskuuta 2021

”Vihapuheesta” taas järjestönootti – Kirjani ”Totuus kiihottaa” jakelua jatkettava totuuden nimessä

MTV3:n Uutisaamussa haastateltiin Vihreistä eronnutta Jarkko Tonttia, jonka mielipiteet päätyivät lisäksi nettijuttuun ”Oikeustieteen tohtori suoltaa kritiikkiä vihapuheen vastaiselle paneelille”.

https://drive.google.com/file/d/1NPb--DdaSFxKU--L0L_r5TMwojMk3qtL/view
Paina tästä, odota latautumista ja tallenna.

Asiallisen jutun olisi voinut tehdä paremminkin siitä, että filosofian ja valtiotieteiden tohtori suoltaa kritiikkiä vihapuheen vastaiselle paneelille.

Kirjoitin aiheesta jo kirjassani Totuus kiihottaa, jonka sivulla 365 kohteenani oli eräs vihreistä voimista kokoonpantu sananvapauden vastainen paneeli.

Jokapäiväistä on vihapuheen vastaisesta länkytyksestä tullut niin, että asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea kokonaan kirjani luku 16.5. ”Väite vihapuheesta: varmasti virheellinen”.

Mätämedia kuitenkin lavasti teoksestani sinänsä ”vihapuhetta” häikäilemättömän vääristelevillä väitteillään, joiden mukaan tieteellisesti kirjoitettu teokseni muka edustaa ”naisvihaa”.

Kyseessä oli median kosto: yritys peittää teokseni mediakriittinen sisältö vastauutisoinnilla ja eräiden tiedepoliittisten vastustajieni arvioilla.

Todellinen vihapuhe onkin ollut perussuomalaisiin, maahanmuuton kriitikoihin, EU-jäsenyyden arvostelijoihin ja muihin isänmaanystäviin suunnattua vihaa. 


Kivapuhe uhkaa

Sanoin kirjassani, että vihapuheen käsite muodostaa ”kelluvan merkitsijän”, jonka sisältöä on mahdotonta määritellä tarkasti. Nämä perusasiat myös toimittajien kannattaisi opiskella sieltä.

Kuvaruutuun tuotiin kuitenkin entinen Vihreiden edustaja, joka on nyt järkiinsä tulon kynnyksellä, vaikka asiallinen tieto olisi voitu saada jo kirjastani Totuus kiihottaa – Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä. Mukavaa joka tapauksessa, että entinen vihreäkin on tullut kanssani samoille linjoille.

Tiedonvälittämisen sijasta MTV3 pyrki muun valtamedian tavoin irvikuvallistamaan teokseni, kun taas ansiot ajattelun pilkahduksista halutaan kirjata Vihreiden entiselle maskotille.

Sanoin muun muassa näin (s. 111):

Yhdysvaltojen koripalloyliopistojen liigasta lähtöisin oleva vihapuheen käsite on oivallinen propagandan väline, sillä sitä ei voida määritellä univokaalisti eli yleispätevästi ja terävärajaisesti, mutta ei myöskään tyhjentävän ekvivokaalisti muiden käsitteiden avulla. Ne kun olisi jälleen määriteltävä ja niin edelleen.

Niinpä tämäkin termi on sopinut merkitysten vesittämiseen ja kausaaliyhteyksien vasemmistolaisperäiseen kumolleen kääntämiseen. Tarpeen mukaan joustavana käsitteenä se on sopinut myös syyttäjäviranomaisten muovailtavaksi heidän vetäessään käräjille kansallismielisiä ihmisiä, vaikka käsitettä ei löydy Suomen laista. Harmaan alueen terminä se on toiminut retorisena aseena, joka on levinnyt mediasta tuomioistuinten langettamiin tuomioihin.

Vihapuheen käsitteellä on asenneilmapiiriä pystytty pehmittämään niin, että Suomeenkin on kyetty luomaan isänmaallisuudesta, kansallismielisyydestä ja oman kulttuurin sekä väestön suojelemisesta rankaiseva poliittinen normatiivi. Kansallismielisiä vastaan vyörytetyn vihan muuntamisessa oikeuksien tuomioiksi ei ole tarvittu lopulta kuin tulitikun raapaisu, sillä kaasu on ollut jo keittiössä.

Kirjoitin myös (s. 191): ”Tästä seuraa, että vihapuhe on käsite, jota ei koskaan pidä viedä mihinkään lakiin.”

Sen sijaan nykyisin rahoitetaan näennäistutkimuksia, joilla pyritään luomaan vihapuhealgoritmeja automatisoidun sensuurin rakentamiseksi Internetiin. (Ks. kirjani lukua 15.9. ”Hullujen karnevaali automatisoituna sensuurina ja robottien paraatina”.)

Totesin sivulla 115: ”Keskustelua käydään väärästä asiasta silloin, kun pohditaan, miksi joku henkilö tai taho pitäisi tai ei pitäisi vaientaa. Keskeinen ongelma on, miksi edes käydään keskustelua kansalaisten hiljentämisestä ja millä oikeudella. Tämä virkavallan ja valtamedian vinksahdus paljastaa, kuinka sairaasti ja röyhkeästi sekä sananvapauden ja oikeusvaltioperiaatteiden vastaisesti ne asioita arvioivat, eikä sosiaalisen median omavaltaista sensuuria ja viranomaisten mielivaltaa nähdä ongelmina lainkaan.

 

”Vihatotuudet” vaarassa

Sen asemasta, että valheellinen valtamedia ja viranomaiset olisivat ottaneet kirjastani opikseen, he pyrkivät hautaamaan esittämäni analyysit mölyyn ”naisvastaisuudesta”.

Hulluinta kaikesta on, että Perussuomalaiset joutuivat sensuroimaan kirjani opetus- ja kulttuuriministeriön toimeenpaneman taloudellisen kiristyksen vuoksi.

Tämä ”putkassa kukaan ei kuule huutoasi” -politiikka osoittaa, että filosofia kohdellaan Suomessa huonommin kuin toimittajia ja toisinajattelijoita Venäjällä.

Nyt kun 25 kansalaisjärjestöä ovat jälleen kokoontuneet junttaamaan omaa brezhneviläistä läksytystään kansalaisten erään perusoikeuden, eli sananvapauden ja siihen liittyvän ilmaisunvapauden nujertamiseksi, on kirjani sisällöllä entistäkin suurempi arvo. 

Perussuomalainen puolue olisi voinut tehdä kirjastani aseen sananvapauden puolustamiseen ja sensuurin vastustamiseen, mutta sen asemasta puolue päätti keskeyttää kirjani jakelun.

Perussuomalaisten puoluejäsenten tulisi vaatia kirjani jakelun jatkamista ajatuspaja Suomen Perustasta. Se olisi puolueen edun, yleisen edun, kansalaisten tiedonsaantioikeuden ja yhteiskunnallisen totuudellisuuden mukaista.


Aiheesta aiemmin

Kirjaholokausti

Tämän vuoden halutuin tietokirja on vaikemmin saatavin

Ministerit tuhoamassa Suomen sananvapauden

Tutkimus jatkuu: kohteena nyt median mielikuvaterrori

Sensuuri on murha ja minä olen uhri

Selvitytän kirjani viranomaiskohtelun oikeuskanslerilla

Tavoittelen tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoa

Mitä on tieteen medioituminen?

Jatkan kamppailua kirjani ja yhteiskunnallisen totuuden puolesta

Valtamedia todisti kirjani väitteet oikeiksi reaktioillaan

Skandaali: hiihtosuunnistaja Hanna Kosonen kiristää Suomen Perustaa tiedepolitiikalla

Totuus kiihottaa Mitä sanon mediatutkimuksessani?