Sampanjasosialistit, kaviaarikapitalistit ja finanssipoliittiset fiksuttelut

Veronmaksajien keskusliitto järjesti hiljattain vaalitentin neljän gallupeissa suurimman puolueen puheenjohtajille. Rajaamalla osallistujat näin saatiin Perussuomalaiset kätevästi pidettyä tilaisuuden ulkopuolella, vaikka kannatuksemme on kasvussa ja meillä on erinomaisesti perusteltu talouspoliittinen ohjelma. Menettely ei yllättänyt, vaan se on tuttu valtamediasta.

Kansalaisten on kuitenkin hyvä tuntea ohjelmamme. Se lähtee yhteisvastuun arvosta. Puolueemme tapauksessa se ei tarkoita Robin Hoodina toimimista eikä varojen ammentamista vuotavalla sangolla paikasta toiseen vaan ensisijaisesti sitä, ettei julkista velkaa kasvateta.

Olisi tulevaisuutta kohtaan väärin, että nuorille ihmisille jäisivät suurten ikäluokkien jäljiltä vain velat. Niinpä budjettialijäämää ei pidä kasvattaa, vaan talous on tasapainotettava työllisyyttä ja työn tuottavuutta parantamalla, tehostamalla ja menoleikkauksia harkitusti soveltamalla: priorisoimalla.

Olen realistinen ja tarkka taloudenpitäjä, ja omat talouspoliittiset linjaukseni ja näkemykseni taloudesta sekä valtionvelkojen hoidosta voi lukea vaalikirjani luvusta 8.

Taloudenhoitoa on leimannut valitettavasti populismi, jolle ovat tyypillisiä suuret lupaukset. Sitä mukaa kun vallassa olleiden hallituspuolueiden haaveet osoittautuvat kattettomiksi, ihmiset yleensä pettyvät ja ryntäävät valtiolaivan toiselle reelingille, tällä kertaa vasemmalle. Ja kaikki tämä tilanteessa, jossa tarvittaisiin pitkäjänteistä suunnitelmallisuutta ja sitoutumista talouskuriin.

Politiikassa on vaikea säilyttää yhtä aikaa kannatus ja taloudellinen vastuu. Olen kohdannut vaalikentillä useita toivomuksia erilaisten etuuksien parantamisesta. Olen kohdannut myös lobbarien vaatimuksia taloudellisista tuista. Yleensä olen vastannut, että mielelläni edistäisin mitä vain hyviä ideoita, jos kysyjillä olisi esittää myös se, mistä tarvittavat varat otetaan.

Poliitikot ja tieteilijät eivät ole taikureita, jotka voisivat nostella jäniksiä hatuista. Sellainen äänestäjä, joka niin luulee, pettää itseään. Siksi kansalaisten on parasta uskoa hyvää taloudenpitäjää eikä parasta lupaajaa.

Poliittisten puolueiden ei tulisi olla myöskään etujärjestöjen eikä intressipiirien asianajajia vaan valvoa koko ajan kansakunnan taloudellista kokonaisetua. Se on unohtunut etukäräjöinnin tiimellyksessä, kun kaikki tahot vetävät narusta omaan suuntaansa. Juuri valtionpolitiikan tehtävä olisi kokonaisedun vaaliminen.

Uskon, että ennen pitkää realismi myös puree, ja tarkkoja taloudenpitäjiä aletaan myös arvostaa. Niinhän kävi jopa (tätä nykyä poliittisesti sitoutumattomalle) Sauli Niinistölle, jota alun perin arvosteltiin ärähtelystä, mutta jonka ajatuksia alettiin lopulta ymmärtää. Toivottavasti niin käy myös meille perussuomalaisille.

Puolueemme ei näe kovin paljon liikkumavaraa eikä mahdollisuuksia veroasteen muuttamiseen, mutta verovarojen käyttöä pitää olennaisesti tarkentaa. Periaatteemme on: oma kansa ensin. Tämä tarkoittaa, että valtion pitää luopua sellaisista kuluista, jotka eivät välittömästi liity omien kansalaistemme hyvinvointiin ja etuihin. Omien kansalaisten asemasta huolehtiminen on valtion tehtävä ja sen olemassaolon idea.

Käsittelimme Marko Ekqvistin kanssa talouspoliittisia kysymyksiä Radio Vapaan Helsingin lähetyksessä, jonka voi kuunnella ja katsella tästä.



Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki