Ihmissielun insinöörit ja humaanit hyveen signaloijat

Keneltäkään ei voinut jäädä huomaamatta, että hallitus kaatui sen itsensä kaivamaan kuoppaan, jonne humahti myös sote-uudistus. Juuri näin pitkin käydä, sillä uudistuksen kohtalo oli ”sosiaalisesti determinoitu”.

Hallituksen suurin virhe (1) oli kuitenkin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tulvan maahan päästö.

Toiseksi (2) suurin virhe oli Perussuomalaisten ahdistelu, ja kolmanneksi (3) suurin virhe Kokoomuksen ja Kepun antaman koulutuslupauksen pettäminen heti aluksi, jolloin ministerien silmissä vilisivät euron kuvat maahanmuuttokulujen kattamiseksi.

Monet ovat jo unohtaneet märän rätin viskaamisen opiskelijoiden ja yliopistoväen silmille, minkä tuloksena vastuullinen ministeri Alexander Stubb joutui poliittiseen vapaapudotukseen. Tässä kirjoituksessa käsittelen kuitenkin etupäässä tuota sote-uudistusta ja Perussuomalaisten tarjoamaa vaihtoehtoa muiden puolueiden harjoittamalle sossupolitiikalle (koulutuspolitiikkaa käsittelen myöhemmin).


Vastauksemme rahoitusongelmaan: priorisointi

Sosiaalipoliitikot ovat eräänlaisia ihmissielun insinöörejä laskiessaan kaiken euroina ja sentteinä.

Hyvinvoinnin kysymyksiä lähestytään politiikassa tilintarkastaja-kamreerin nippelilogiikalla ja kapealla kauppiaan järjellä, mutta yhtälöihin liittyy paljon muutakin, kuten kielemme ja kulttuurimme sekä sosiaalinen pääomamme, joiden arvo on vaikeasti mitattavissa.

Esittelimme Marko Ekqvistin kanssa viime torstaina Perussuomalaisten sosiaalipoliittista ohjelmaa.

Sen lähtökohtana on, että suomalaisten veroeurot tulisi käyttää suomalaisten hyväksi. Kyse on henkisten ja kulttuuriarvojen lisäksi aina myös rahoituspohjasta. Puolueemme ei halua eikä aio luvata mitään sellaista, mitä ei voida toteuttaa.

Tämä on realismia ja vastuun kantamista, kun taas eturyhmien pillin mukaan tanssiminen on populismia. Valtakunnanpolitiikassa on nyt valvottava ja edistettävä kansakunnan kokonaisetua, ja sen tähden eduskunnassa ei nyt kaivata haaveilijoita vaan poliitikkoja, jotka tietävät mitä tekevät.


Maahanmuuton ansa

Ohjelmamme sivuilla 3 ja 4 tilitetään ensin, miten yhteiskuntamme on ajautunut maahanmuuton ansaan. Maahanmuuttoa haluavan oikeiston näkökulmasta kaikkien suomalaisten sosiaalietuuksia pitää leikata, kun maahanmuuton myötä on käynyt ilmi, että rahoituspohja ei kestä. Tällöin kärsii suomalainen vähäosainen ja sosiaalietuuksien saaja.

Maahanmuuton puolesta puhuvan vihervasemmiston näkökulmasta taas kaikkien huono-osaisten hyvinvointia pitää koko ajan korjata yhä enemmän, sillä rajan yli tulee yhä enemmän heikko-osaisia, jotka vihervasemmisto haluaa sisällyttää autettavien joukkoon. Tällöin laskut siirretään suomalaisten veronmaksajien piikkiin, ja kärsijä on suomalainen nettoveronmaksaja.

Sekä oikeiston että vasemmiston maahanmuuttomyönteinen asenne lisää suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän ja suomalaisten ihmisten ahdinkoa. Tarjolla olisi myös perussuomalainen vaihtoehto, jonka mukaisesti sosiaaliturva priorisoidaan ensisijaisesti omille kansalaisillemme, eikä vähäosaisuutta pyritä poistamaan haalimalla maahamme lisää vähäosaisia.

Suomen Perustan tutkija Samuli Salminen osoitti tutkimuksissaan vuosilta 2015 (s. 77) ja 2018, että myös työperäinen maahanmuutto on valtaosin nettohaitallista julkiselle taloudelle. Kuten Iltalehden Pauli Vahtera juuri äsken laski kolmiosaisessa kolumnissaan, maahanmuutto maksaa koko ajan yhä enemmän, ja eniten kärsivät Suomen huono-osaiset, sitten keskiluokka, ja lopulta ansa laukeaa kaikkien nilkkaan.

Taaskin tultiin maahanmuuttoon. Niin, kyllä. Mutta me emme keksi tätä. Me vain toteamme.


Sote on edelleen hallituspelin Musta-Pekka

Puhuin radiolähetyksessä sote-uudistuksen jumiutumisesta ja sen taktisesta siirtämisestä seuraavalle eduskunnalle. Se on kortti, joka väistämättä jää seuraavan hallituksen käteen, vaikka kukaan ei sitä halua. Terveydenhuollon purkuhanke on jo pitkällä, ja organisaatioita on hajotettu, joten uudistus joudutaan toteuttamaan jossakin muodossa seuraavalla hallituskaudella.

Tämä osoittaa, että on helpompi tehdä akvaarioista kalakeitto kuin saattaa kalakeitto takaisin akvaarioksi, kuten totesin oman vaalikirjani luvussa 7, jossa antauduin asiaa käsittelemään.

Ja sitten ovat nämä hoitajamitoitukset, jotka nekin nähdään pitkälti numeroina. Takana on kuitenkin inhimillisiä tekijöitä ja potilaita.

Matkalla radioon kohtasin Kampin kauppakeskuksessa hoitajia rekrytoivia Helsingin kaupungin edustajia, joiden huolena oli se, että tuontityövoima on vieraskielistä, mikä heikentää potilasturvallisuutta. Tässä tullaan kulttuuriin. On selvää, että terveydenhuollossa asiakkaan ja henkilökunnan pitää ymmärtää toisiaan.

Mikäli myös perhevapaauudistus, kotihoidon tuki tai vakuutuslääkärien toiminta kiinnostavat, lähetyksen voi katsella ja kuunnella tästä. Sanottakoon, että vastustan kotihoidon tuen alentamista nykyisestä, sillä alle kolmivuotiaiden lasten edun mukaista on kasvaa kotona eikä laitoksissa – ”kotiäiteihin” kohdistetusta ideologisesta painostuksesta huolimatta. Jos perhevapaauudistus toteutettaisiin niin, ettei vapaita kiintiöitäisi ollenkaan vaan vanhempien annettaisiin itse päättää vapaistaan, voisi lasta hoitaa kotona yhtä hyvin äiti kuin isäkin.



Sote-uudistuksessa markkinoitu ”valinnanvapaus” oli filosofisesti vinksallaan sikäli, että voidakseen tehdä järkeviä valintoja kansalaisten pitäisi tuntea palvelujen laatu ja tietää kaikki vaihtoehdot. Omasta mielestäni tämäkin vapaus on siis kupla.

Pitäisikö kansalaisten perustaa vertaisarviointijärjestelmiä ja laskualgoritmeja oheispalvelujen tai kokonaishinnan määrittämiseksi tai saadakseen selville tarjolla olevien palvelujen parhaan hyötysuhteen? Entä mitä hyötyä valinnanvapaudesta olisi paikkakunnilla, joilla ei ole mitään mistä valita?

Kepu sai läpi maakuntahallinnon suostuttuaan Kokoomuksen ajamaan valinnanvapauteen, eikä kumpikaan ole välttämättä hyväksi syistä, jotka totesin kirjani sivuilla 54 ja 55. Yksityistäminen ja valinnanvapaus olivat lopulta Kokoomuksen lempilapsia, joihin soten mukana kaatui koko hallitus.

Asian voi sanoa niin, että hallituksen pitikin kaatua juuri soteen, joten hyvin kävi. Kompostiin ja kierrätykseen tuhlattiin kuitenkin 200 miljoonaa euroa suunnittelurahaa, jolle olisi ollut tärkeämpääkin käyttöä.

Kansanedustajaehdokkaana katson, että mitään sellaisia hankkeita ei pidä alkaa edes suunnittelemaan, joista tiedetään jo niiden mahtipontisuuden vuoksi, ettei niitä tulla koskaan toteuttamaan. Siinä menee vain aikaa ja rahaa hukkaan. Sellaisia ovat myös Tallinna-tunneli (15 mrd) ja Sdp:n junttaama Helsingin Pisararata (1,3 mrd). Nekin pitää ampua ajoissa alas.

Lähtökohtani perussuomalaisena on, että sosiaalihuoltoa ja terveydenhoitoa ei tarvitse uudistaa järjestelmätasolla. Lähtökohta on täysin väärä. Sen sijaan toimintaa pitäisi tehostaa ruohonjuuritasolla, jolla ongelmana on esimerkiksi se, että lääkäriin ei pääse. Tätä tilannetta ei korjaa mikään hallintohimmeli, joka vain lisäisi kuluja.

Meiltä perussuomalaisilta kysytään usein, miksi vastustamme monia asioita. Siksi, että vastahankaisuus on eettisyyttä ja sillä vältetään kalliita virheitä. Moraalin sanotaan nimittäin kehittyneen ihmisen kyvystä sanoa ”ei”, toisin sanoen kyvystä vetää rajaa.


Jukka ”Vasta” Hankamäki
FT, VTT
Filosofi, sosiaalipsykologi
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki