Miksi vaalikoneiden tuloksiin ei kannata luottaa? – Vältä kysymysten ja suositusten miinat

Useimmat tiedotusvälineet ovat saaneet vaalikoneensa julkaistua. Vaalikoneet ovat kuitenkin vaarallisia sekä ehdokkaille että äänestäjille. Pahimmassa tapauksessa niillä johdetaan molempia harhaan, ja monet ovat asian huomanneet.

En puhu tässä nyt laskukaavoista, joiden mukaisesti koneet antavat ehdokassuosituksia. Niissäkin on kritisoimista, kuten Helsingin Sanomien tapa muokata algoritmejään osoittaa. Lehti laati koneensa sellaiseksi, että se painottaa ensisijaisesti puoluetta ja vasta puolueen kautta ehdokasta.

Lehden alkuperäinen algoritmi oli puoluetta painottaessaan epärehellinen. Sen oikeutusta ei voi johdella väitteestä, että Suomessa on käytössä listavaali, jossa ääni menee myös puolueelle. Asiahan on niin, että puolueen saama tulos riippuu olennaisesti siitä, keitä henkilöitä äänestäjät äänestävät, ja siksi henkilökohtaisen painotuksen tulisi ratkaista.

Sekä perussuomalaiset että vihreät saivat Helsingin Sanomien koneesta kummallisia suosituksia, kunnes lehti muutti algoritmiaan. Lehti saattoi yrittää vaalivaikuttaa tiettyjen puolueiden hyväksi.

Mutta vaalikoneiden ongelma on myös sisällöllinen. Vaalikoneissa asetetaan johdattelevia kysymyksiä tai väitteitä, joita leimaa jokin vahva ennakko-olettamus. Lisäksi vaalikoneissa hyödynnetään epätäydellisen tiedon harhaa. Otetaanpa esimerkki kummastakin.


Esimerkki 1 (johdattelu)

Helsingin Sanomien vaalikoneessa esitettiin väittämä (3): ”Suomen sosiaaliturvassa olisi syytä siirtyä kansalaispalkan eli vastikkeettoman sosiaaliturvan suuntaan.”

Väite sisältää ennakko-oletuksen, että perusturvan kehittämisessä ylipäänsä suunniteltaisiin siirtymistä kansalaispalkkaan, jota maksettaisiin kaikille. Näinhän ei ole. On puhuttu enintään perustulosta, jolla tarkoitetaan sosiaalietuuksien tilkkutäkin korvaavaa järjestelmää. Sen kautta ei jaettaisi mitään entistä enempää, vaan kohde ja myöntöperusteet vaihtuisivat. On myös puhuttu yleistulosta, jolla viitataan samaan asiaan, mutta ei esimerkiksi mihinkään Soinivaaran mallin mukaiseen kansalaispalkkaan.

Edelleen: perustulo ei välttämättä olisi vastikkeeton, kuten väittämässä esitetään. Kaikessa sosiaalisessa vaihdossahan syntyy aina näkymätön jäännöstekijä, joka on sosiaalinen velka yhteiskunnalle. Olennaista onkin se, kuinka tuo tasehäiriö kuitataan.

Ainoa oikea vastaus on olla eri mieltä itse väittämästä. Vastasinkin, että niin sanottu perustulo ei välttämättä merkitse vastikkeettomuutta. Vapauttaessaan kannusteloukuista perustulo mahdollistaisi arvotuotantoon osallistumisen osa-aikatyön lisäksi myös muun toiminnan tai opiskelun muodossa. Siten perustulo voisi tuottaa vastiketta!

Näin kävisi etenkin, jos perustulo vastikkeellistettaisiin. Sitä paitsi Suomessa on jo nyt käytössä eräänlainen perustulo, joka koostuu työttömyysetuuksista, asumistuesta ja toimeentulotuesta. Juuri nykyjärjestelmä on vastikkeeton, sillä se vaatii ihmistä olemaan toimeton ja rankaisee (eli polttaa työttömyysetuudet) toimintaan osallistumisesta.

Keskeinen kysymys olisi, pitäisikö Suomeen luoda perusturvajärjestelmä, joka vapauttaisi ihmiset kannusteloukuista ja rohkaisisi yritteliäisyyteen. Tähän vastaukseni olisi ”kyllä”.

Kuten huomaatte, kysymyksillä toimitukset voivat ohjailla kansalaisten ja äänestäjien mielipiteiden kohtaamista. Vastoin kuin Helsingin Sanomien Esa Mäkinen väitti vaalikoneensa julkaistessaan, koneet voivat siis johtaa äänestäjiä harhaan.

Siinä yhteydessä Mäkinen totesi: ”HS:n vaalikone suosittelee ensisijaisesti puoluetta ja vasta toissijaisesti ehdokasta. Tämä johtuu siitä, että suomalaisessa vaalijärjestelmässä ääni menee ensisijaisesti puolueelle.” Hän myös jatkoi: ”Viime syksynä julkaisimme useasti HS.fi:ssä ehdolla olevia kysymyksiä ja pyysimme lukijoilta kommentteja. Palautteen ja testivastausten perusteella teimme uusia kysymyksiä ja karsimme huonoja.”

Tosiasiassa sondeeraus, eli kysymysten muokkaus tunnustelun perusteella, ei kuulu tutkimukselliseen toimintaan. Kyseessä lienee manipulaatio jonkin puolueen hyväksi.


Esimerkki 2 (epätäydellisen tiedon harha)

Toisena esimerkkinä olkoon MTV3:n vaalikoneen väittämä numero 17: ”Turvapaikan hakemisen pitää tapahtua EU:n rajojen ulkopuolella sijaitsevissa keskuksissa.”

Ajatus voi miellyttää monia maahanmuuttokriitikoita, sillä se luo mielikuvan, että ”hei, näin päästään eroon turvapaikanhakijoiden tulovirrasta, joten kannattaa olla samaa mieltä!”

Oikeasti kannattaisi olla eri mieltä, kuten olenkin, sillä ajatuksessa on koira haudattuna. Perusteluni on seuraava.

Ehdotus ei sulkisi ovia pakolaisuudelta vaan siirtäisi pakolaisuuden perusteet harkittaviksi EU:n ulkopuolella sekä antaisi ratkaisuvallan lähtömaiden tai YK:n käsiin.

Turvapaikanhakijahan pakolaisesta tulee maasta paettuaan (pois lukien pakolaisstatuksen saaneet). Jos turvapaikkaa voisi hakea lähtömaassa, hakeminen tapahtuisi lähtömaan suostumuksella ja siis suojeluksessa.

Tällaista ”lähtöselvitystä” ei pidä ”paettaviin” maihin perustaa. Mikäli vielä pakolaiskiintiötä laajennettaisiin ja voiteluaineeksi otettaisiin Kai Mykkäsen (kok.) varta vasten allekirjoittama GCM-asiakirja, olisimme pulassa.

Ilmasillasta tulisi todellakin ”sopimus turvallisesta, järjestelmällisestä ja jatkuvasta muuttoliikkeestä”, kun YK:n viranomainen löisi turvapaikkahakemukseen pakolaisleiman, ja kyyti Euroopaan alkaisi valtioiden voimatta enää vastustaa, toisin sanoen käännyttää, palauttaa tai karkottaa.

Turvapaikanhakijaksi rekisteröitymisen pitää edelleenkin tapahtua ensimmäisessä turvallisessa maassa. Jokaisella suvereenilla valtiolla on ja tulee jatkossakin olla oikeus päättää itsenäisesti rajavalvonnastaan, väestöpolitiikastaan ja oleskelulupien sekä kansalaisuuksien myöntämisestä tai kieltämisestä. Kannatan kyllä ”saapumisselvityksen” perustamista palautettavien alkujuurille, ja käsittelin aihetta tarkemmin täällä.

Näitä tapahtumaketjuja ja dominovaikutuksia kysymykseen vastaavat ehdokkaat ja äänestäjät eivät välttämättä tunne, joten väittämä on petollinen, ja vaalikoneesta tulee helposti harhaanjohtavia ehdokassuosituksia. Kyseessä on siis epätäydellisen tiedon harha, joka voi toki leimata myös kysymyksen laatijoita itseään.


Johtopäätökset

Mitä merkitystä näillä vaalikoneita koskevilla huomioilla sitten on?

Vaalikoneet johtavat äänestäjiä harhaan, sillä kysymykset ovat usein kompia, ja niihin sisältyy miinoja. Ne sisältävät presuppositioita, jotka tuputtavat jotakin tiettyä ajattelumallia, vaikka olisi muitakin tapoja ajatella ja toimia. Kysymysten laatijoiden pitäisi taustoittaa lyhyesti, mitä mikäkin vastaus tosiasiassa merkitsee, jotta epätäydellisen tiedon harhalta vältyttäisiin. Näin tehdään tieteellisissä survey-kyselyissä.

Lisäksi äänestäjät vastaavat kysymyksiin usein tuntemustensa perusteella, jolloin koneet kohtauttavat äänestäjien kanssa vain ne ehdokkaat, jotka ovat myös vastanneet pelkkien fiilisten perusteella! Valikoimalla ”arvokysymyksiksi” asenteita kuumentavia väittämiä vaalikoneet seulovat ehdokkaita tiedotusvälineiden pillin mukaan.

Vaalikoneiden kysymykset ja väittämät ovat usein irrallisia, esitteleviä ja pinnallisia eivätkä edusta mitään kokonaista maailmankatsomusta tai arvoperustaa varsinkaan, kun niin sanotut arvokysymykset liittyvät arvostuksiin eivätkä arvoihin.

Tästä seuraa, että äänestäjien ei kannata uskoa vaalikoneiden antamia tuloksia vaan luottaa itseensä ja äänestää niitä ehdokkaita, jotka oikeasti tietävät ja tuntevat asiansa ajajiksi. Erityisesti perussuomalaisen puolueen kannattajien keskuudessa on tärkeää pysyä tarkkana, sillä valtamedia manipuloi ja sondeeraa asioita lähes jokaisessa asiakysymyksessä.

Tämä on osa politiikan niin sanottua medioitumista, eli tiedotusvälineiden pyrkimystä käyttää poliittista valtaa. Valikoivan journalismin lisäksi median syömähammas puree myös ehdokkaiden ja äänestäjien kohtaamiseen ”algoritmiksi” sanotun mekanismin kautta.

Olen itse täyttänyt Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Alma Median, Yleisradion, MTV3:n, Helsingin Uutisten, Maaseudun Tulevaisuuden ja muutamien järjestöjen, kuten Omaishoitajaliiton, Ekomodernistien, Luovien alojen ja Nuorisoallianssin vaalikoneet. Ylivoimaisesti asiallisimmaksi osoittautui Päivän Byrokraatin vaalikone ja sen sata kysymystä.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki