Olin torstaina (14.3.) Ilta-Sanomien vaalitapahtumassa Sanomatalossa. Meillä Perussuomalaisilla oli ständi erinomaisella paikalla päälavan lähellä, ja pöhinä oli runsasta.
Lavalla kävi myös Perussuomalaisten puheenjohtajistoa. Laura Huhtasaari joutui ottelemaan vihreiden Ozan Yanaria vastaan maahanmuutosta Yanarin kimittäessä hermostuneesti, miksi ette ota vastaan turvapaikanhakijoita, miksi on vaikeaa myöntää, että ette halua auttaa, ja että auttakaa!
En muista tarkkaan, mitä Laura vastasi, mutta hän sai joka kerta raikuvat aplodit. Olen itse aina sanonut ja sanoin vaalikirjassanikin (s. 71), että
”se, mitä tapahtuu Lähi-idän maiden kesken, ei kuulu Suomelle eikä suomalaisille vastuun eikä toimivallan osalta millään tavalla. Suomalaiset eivät voi olla vastuussa mistään sellaisesta, mitä emme ole aiheuttaneet, kuten vieraiden kansakuntien keskinäisistä uskonsodista. Jatkuva julistelu, että ’Suomen on kannettava vastuunsa’ on sanan ’vastuu’ väärinkäyttöä. Sen sijaan Suomen hallitus on vastuussa suomalaisista ja suomalaisille, ja ministerien tulisi kantaa vastuunsa myös maahamme päästämiensä turvapaikanhakijaparvien tekemistä rikoksista.”
Olen sanonut myös näin (s. 83):
”Kehitysavun antaminen voi vaikuttaa jalolta, mutta omaksi velaksi se on vastuutonta. Kenelläkään ole moraalista velvoitetta auttaa muita kansoja omien kansalaisten piikkiin. Siinä touhussa tulee narun pää myös vetäjien käteen, ja pahimmassa tapauksessa ei maailmassa ole lopulta erikseen kehitysmaita ja kehittyneitä maita vaan pelkkiä köyhiä ja kehittymättömiä maita.”
Ei tarvitse varmaankaan erikseen korostaa, että tilanteessa, jossa ovat vastakkain suomalaisten ja muualta tulevien vieraiden kansakuntien taloudelliset tai kulttuuriset edut, on suomalaisten edut asetettava edelle. Ja nyt ne ovat vastakkain, minkä Turkin ja Suomen kansalaisen Ozan Yanarin öyhötys selvästi toi esille.
Peräämällä etuja ja oikeuksia oman etnisen viiteryhmänsä edustajille Ozan Yanar syyllistyi paljon parjattuun etnonationalismiin, sillä hän asetti oman viiteryhmänsä suomalaisten edelle. Hän siis arvostaa enemmän omaa etnistä taustaansa kuin Suomen kansalaisuuttaan puhuessaan oman kansansa puolesta toisia Suomen kansalaisia vastaan.
Tämä paljastaa myös sen, että on aivan eri asia kuulua kansaan tai kansakuntaan etnisessä mielessä kuin olla muodollisesti valtion kansalainen.
Erään aiemman esimerkin maahanmuuttajataustaisten harjoittamasta etnonationalistisesta identiteettipolitiikasta (eli eturyhmäpolitiikasta) tarjoaa Suomen Somalia-verkoston puheenjohtajan ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenen Saido Mohamedin eroaminen vuonna 2015 Kokoomuksesta ja liittyminen Vihreisiin. Hän sanoi syyksi sen, että Kokoomus on hänen mielestään vaikeuttanut maahanmuuttoa ja perheenyhdistämistä kokoomuslaisen sisäministerin johdolla!
Tosiasiassahan kokoomuslaiset sisäministerit ovat tehneet kaikkensa pitääkseen ovia auki joka ikiselle puskaraiskaajalle, mutta tästäkin suvaitsevaisuudesta huolimatta Saido näki oman viiteryhmänsä edun suomalaisten ihmisten yhteisen edun vastaisena. Hän katsoi, että hänen on parempi edustaa oman kansansa tai kansakuntansa etua kuin identifioitua osaksi Suomen kansan edun ajamista.
Tämä antaa hyvän huonon esimerkin siitä, että kansoihin identifioitumisella on vahvaa eturyhmäpoliittista merkitystä. Etnisesti erilaisten kansojen väliset erot johtavat konflikteihin arkitodellisuudessa, ja myös kansakuntien väliset erot tuottavat vastaavia ristiriitoja. Myöhemmin Saido tuomittiin törkeästä rahanpesusta.
Huomionarvoista on, että sekä kansoja että kansakuntia koskevat identiteettipoliittiset ristiriidat johtuvat usein voimakasta eturyhmäpolitiikkaa harjoittavien vähemmistöjen omasta arvo- ja kokemusmaailmasta, aivan kuten Ozanin ja Saidon tapauksessa (aiheesta enemmän täältä löytyvän kolumnini lopussa).
Jotta yhteiskuntamme ei pirstaloituisi riidankylväjiin ja kunnon kansalaisiin, on maahanmuuttoa vastustettava ja haitallinen maahanmuutto lopetettava kokonaan. Puolueemme ajaa maahanmuuton tuntuvan rajoittamisen ja täällä perusteettomasti olevien nopean palauttamisen lisäksi myös kaksoiskansalaisuuksien lopettamista.
Itse olisin vastannut Huhtasaaren sijassa Ozan Yanarin pyyteellisyyteen, että ”eikö sua yhtään hävetä asettumisesi puolustamaan oman etnisen viiteryhmäsi asioita suomalaisten ihmisten etuja vastaan? Miksi sinun on vaikea myöntää, että ajat pelkkää etnonationalistista oman viiteryhmäsi etua meitä suomalaisia vastaan? Ja etkö arvostakaan Suomen kansalaisuuttasi?”
Raikuvat aplodit Ozan Yanar sai vain lipsauttaessaan erään puheenvuoronsa lopuksi myötämielisen kannanoton rikoksesta tuomittujen palauttamiseen.
Tämä kertoikin tapahtumaa hiki otsalla seuranneen yleisön reaktioista kaiken.
Lauteilla kävi iltapäivän kuluessa myös puheenjohtaja Jussi Halla-aho, jota kuulemaan oli tullut tuvan täydeltä väkeä. Jussin servaukset miellyttivät yleisöä, joka repeili aplodeihin toistuvasti, ja monet kansalaiset kokivat ihmevalaistumisen. Jussin haastattelu oli muiden muassa Sebastian Tynkkysen mielestä hänen ”paras haastattelunsa ikinä”, ja sen voi katsella täältä.
Puolueemme on parhaassa iskussa koskaan, ja selkeä ajattelu sekä linjavedon kirkkaus vallitsevat kaikkialla. Luottamukseni siihen, että puolueemme saa jälleen kansan voimakkaan tuen, kasvaa joka päivä, ja teen kaikkeni, että puolue parhaan vaalituloksen saisi.
Myös oma läpimenoni voi olla pienestä kiinni, mihin viittaa tänään julkistettu vaalinumeroni 99 (muistakaa laittaa se äänestyslipukkeeseen oikein päin).
 |
| Jussi selkeyttää ja kirkastaa. |
 |
| Vaalityötä Sanomatalossa. |
 |
| He seisovat urheasti kovennettua. |
 |
| Seurassani säteilevä Riikka Purra Uudeltamaalta. Kuvassa näkyvä ”Kaarisilta” sopii tähän. |
Otan oikeudekseni lainata tähän loppuun Aale Tynnin runoa ”Kaarisilta”, joka kuin sattumalta osui myös kuvaan. Omistan sen Riikalle.
Ja Jumala sanoi: ”Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.”
Minä sanoin: He tulevat raskain saappain, multa-anturoin –
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?
Ja Jumala sanoi: ”Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan –
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.”
