Päivän muotisana on ”voimauttaminen”, joka lienee tullut suomen kieleen juppien mukana Englannista. Englannin kielessä sanaa vastaa ”empowerment”.
Britanniasta tulee myös paljon muuta. Tällä viikolla maassamme vieraili suositusta Top Gear -televisio-ohjelmasta tuttu Jeremy Clarkson tiimeineen. Hän oli yhdessä Richard Hammondin ja James Mayn kanssa Lapissa tekemässä uutta The Grand Tour -ohjelmaa.
Kuten kaikki varmasti tietävätkin, Clarkson potkittiin pois aiemmasta BBC:n tuottamasta sarjasta hänen huumorintajunsa, vitsiensä, sanavalmiutensa ja suorapuheisuutensa vuoksi, jotka muiden muassa Helsingin Sanomat on tuominnut rasismin ja seksismin synniksi.
Miten tämä kaikki liittyy voimauttamiseen? Minun itseni on pakko syyllistyä foucaultlaiseen konfessionismiin ja tehdä tunnustus. Minua voimauttaa Clarksonin yhdessä kaveriensa kanssa luoman Top Gear -sarjan katsominen, vaikkakin uusintoina, joita MTV3 ja Fox lähettävät Suomen televisiossa.
Tiedän toki, että tämä on väärin, niin väärin. On väärin voimaantua mistään miehille ominaisesta ja maskuliiniseksi tyypitellystä asiasta, joka tuomitaan vain ”miestapaiseksi taantumuksellisuudeksi”, ”epä-älyllisyydeksi” ja ”populismiksi”.
Nyky-yhteiskuntamme vainioilla tulviva poliittisen korrektiuden hyökyaalto uhkaa nielaista alleen kaiken, missä länsimainen mies voi vielä osoittaa perinteistä tapaansa ajatella, toteuttaa viettejään ja vaistojaan ja olla sitä kautta humaani, autenttinen ihminen. Niin kuin esimerkiksi kaksipaikkaisten roadsterien ratissa, toisin sanoen niiden teknologisen evoluution huipentumien ohjaimissa, jotka Clarksonin mukaan ovat uhattuina ylikansoituksen aiheuttaman ekokatastrofin vuoksi, aivan kuten koko teollinen kulttuurimmekin.
Tilalle tarjotaan (ja pakotetaan vastaanottamaan) villatakkinuttuisten feministi- ja miesasiamiesten pienimunaista ja muka kaiken selittävää sukupuoletonta, arvoneutraalia, tylsää ja retardia monikulttuurisuuslatistusta, jossa myös kaikenlaiset seksuaaliset aloitteet, symbolit ja tahdonilmaukset poljetaan tasa-arvoviranomaisten korkokengällä lattianrakoon. Kukaan ei esimerkiksi kysynyt, millaisia ongelmia ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia Clarksonin irtisanominen tuotti miehelle itselleen.
Miksi miehellä olisi oikeus ”voimaantua” vain osallistumalla idätyskurssille, huovutuskerhoon, ruoho- ja räsykauppiaiden kierrätystoimintaan, ituhippien kuvataidetapahtumiin tai joihinkin niihin puoliuskonnollisen anekaupan muotoihin, joissa ihmiset taivutellaan ripittäytymään ja tunnustamaan omaa pahuuttaan ekokatastrofin aiheuttajina? Esimerkkitapauksena ”oikeasta ja soveliaasta” voimaantumisen muodosta toimikoon nyt vaikka sosiaalikasvattaja Minna Savolaisen ”voimauttavan valokuvan” kurssit ja hänen tekaisemansa ”perhetyökalu” Maailman ihanin tyttö.
Miksi metsästys, kalastus, autojen viritys, kerosiinin katkuinen lentokoneiden ihastelu tai nyrkkeily eivät saisi voimauttaa? Ainakin minua voimauttaa Top Gearin katselu, sillä Clarksonilta kuulee reippaita englantilaisia vitsejä, ja hänen brittiläinen arroganssinsa yhdistettynä täydelliseen esiintymisajoitukseen on asenne, joka todellakin on kohdallaan. Älköönkä kukaan tulko sanomaan, etten pyöräile tarpeeksi, sillä ajan hiilikuituisella maantiepyörälläni viisituhatta kilometriä vuodessa, vaikka en fillarikommunismia kannatakaan.
Jeremy Clarksonilta ilmestyi tänä vuonna myös kirja, jossa hän toteaa autoilun ahtaalle ajon motiiviksi kehitysmaiden väestöräjähdyksen. Väestön hillitön lisääntyminen kehitysmaissa on se syy, joka tuhoaa Ferrarit ja Lamborghinit maapallolta. Tämä on totta, mutta sen julki lausuminen ei noudattele vihervasemmiston vaatimaa poliittista korrektiutta. Autoilijoita ahdistelemalla tuhotaan myös miehen ja koneen välinen myyttinen yhteys, joka symboloi seksuaalista suorituskykyä.
Vain orwellilaisesti aivopesty ja täysneutraloitu henkilö ei pysty erottamaan rasismia ja seksismiä hyvästä itsetunnosta, jonka turvin yksilö osoittaa arvostelukykyä. Ei ole ihme, että Suomessakin pojat syrjäytyvät koulunkäynnistä, kun heitä kasvatetaan naisenemmistöisen opettajakunnan ehdoilla. Auto- ja sota-aiheiset tietokonepelit ovat sitten se viimeinen nurkkaus, jonne ahdistettuina pojat voivat vielä toteuttaa miehisiä kiinnostuksiaan, mutta silloinkin salaisesti ja holhousyhteiskuntamme ”vaarallisiksi” arvottamina.
Tämä ei tarkoita, etten ymmärtäisi, mistä Top Gearissa on kysymys. Tiedän kyllä, että huippukalliilla superautoilla kaahaaminen ylittää tavallisten televisionkatsojien ostovoiman ja että ”kohtuuhintaisella” (reasonably priced) autolla ajaminen puolestaan nolaa myös yleisöä. Tiedän, että kyse on maskuliinisen symboliikan ja arvouniversumin representoimisesta televisiossa. Mutta miksi näiden miehisten unelmien vertauskuvallisten esitysten tulisi olisi kiellettyjä niin, että ne pitää lopettaa?
Jeremy Clarkson raahautui Top Gearsista lopulta omin voimin, ja Hammond sekä May seurasivat häntä solidaarisuuden osoitukseksi tai siksi, että tiimillä oli kiikarissaan jotain muuta. BBC:n entinen pääjohtaja on myöhemmin tunnustanut karkotuksen virheeksi, johon sillä ei olisi ollut varaa, tosin poliittisesti korrekteilla sanankäänteillä ja ohjelmasta innostuneita katsojia murjoen.
Entisten juontajien tilalle palkattiin heinäsirkkamainen vinkuheinä, amerikkalainen B-luokan TV-tähti ja kaksi värillistä, jotta valkoisia peribrittejä ottaisi aivoon ja monikulttuurisuuden ilosanoma tulisi nuijituksi katsojien päähän. Tule pian televisiosta ulos, uusi The Grand Tour!
Jeremy Clarksonilta ilmestyi tänä vuonna myös kirja, joka koostuu hänen The Sunday Timesiin kirjoittamista kolumneista (Readme.fi 2016).
