Uudesta vuodesta tulee eeppinen

Kulunut vuosi oli yksi parhaiten ennustettavista. Minulle ei tapahtunut juuri mitään, mitä en olisi arvannut etukäteen. Pari kiintoisaa hallinnollista päätöstäkin tuli eteen eräänlaisina haistatuksina.

Valtioneuvosto (jota joskus sanotaan myös neuvostovaltioksi) jätti hakemukseni vähemmistövaltuutetun virkaan käsittelemättä ja nimitti tehtävään kelpoisuusehtoja täyttämättömän amatöörin, eikä oikeuskansleri puuttunut asiaan seitsemän eri valittajan rukouksista huolimatta. En voi näköjään toimia sen enempää valtionhallinnossa kuin yliopistossakaan, jonne muilta kuin vihervasemmistolaisilta feministeiltä on pääsy kielletty.

Paras ystäväni Perussuomalainen puolue taas päätti olla kelpuuttamatta minua kansanedustajaehdokkaaksi ja täytti listansa sukupuolikiintiötä noudattaen todellisilla persupersoonilla. Taisivat pelätä, että homo menee läpi. Tai sitten he olettivat minun karkottavan puolueelle tärkeitä ahdasmielisiä äänestäjiä. Onnistuivat joka tapauksessa estämään poliittisen osallistumiseni. Mutta ei syytä huoleen: kyllä joku ohjelmani kuitenkin kaappaa ja etenee sillä parlamenttiin itseään edustamaan.

Ja onhan filosofin asema politiikassa toki luontaisestikin mahdoton. Puolueet ovat eturyhmiä, jotka sanovat ajavansa kannattajiensa etua, kun taas filosofin tarkoituksena on edistää totuutta ja ajaa yhteistä etua. Juuri politiikan tendenssimäisyys ja intressikeskeisyys kertoo, ettei mitään yhteistä kansallista etua haluta tunnustaa. Lopputuloksena kaikki kelluvat viimein kaulaansa myöten lietelannassa. Tämä on politiikan olemus.

Kansallismielisyys, arvoliberalismi ja demokratia kaikkine tietoyhteiskuntaulottuvuuksineen: siinä omat periaatteeni. Paha vain, että sinne, minne kelpaavat ajatukseni, en kelpaa ihmisenä. Ja sinne, missä hyväksytään ihminen, eivät kelpaa ajatukset.

Muitakin hauskoja tapauksia vuoden mittaan sattui. Kesällä sain kuulla, että eräs radiotoimittaja oli epäillyt nimeni olevan salanimi, jonka takaa kirjoittaa joku filosofianprofessori. Epäilyn selittää kuulemma se, että jos olisin todellinen henkilö, minun pitäisi olla professorinvirassa.

Edessä olevat vaalit joka tapauksessa takaavat, että alkavasta vuodesta tulee eeppinen. Vuoden päästä nähdään, kuinka pahasti suomalaiset ovat laittaneet päänsä pölkylle nostettuaan eduskuntaan parikymmentä normi-Nestoria ja siveys-Sinikkaa, jotka rakentavat maastamme henkistä keskusvankilaa. Siitä tulee hauskaa, suorastaan tragikoomista.

Hyviä vaihdevuosia Suomi-neidolle.