Gallupeissa kullan kiiltoa – Perussuomalaisten kannatus ylitti Kepun ja Sdp:n yhteiskannatuksen

Ylen uutiset kertoivat viime syyskuussa, että Perussuomalaiset jatkaa suurimpana puolueena 19,8 prosentin kannatuksella. Kokoomus ja Sdp olivat tasoissa 17,3 prosentin kannatuksella, Vihreitä olisi äänestänyt 14,2 prosenttia ja Keskustaa 11,9 prosenttia. Mittaus oli tehty elokuun 26. ja syyskuun 22. päivän välisenä aikana.

Tänään julkaistu Ylen mielipidemittaus antaa Perussuomalaisten tulokseksi 24,3 prosentin kannatuksen ja Kokoomukselle 18,6 prosenttia. Vihreiden kannatus oli pudonnut 13,9 prosenttiin ja Sdp:n 13,2 prosenttiin. Keskustaa äänestäisi enää 10,6 prosenttia.

On huomattava, että mittaus tehtiin marraskuussa. Siinä eivät näy hallituskriisin aiheuttamat muutokset, joiden on hyvin vaikea olettaa ainakaan lisänneen hallituspuolueiden suosiota.

Perussuomalaisten kannatus on nyt puoli prosenttiyksikköä Kepun ja demarien yhteiskannatusta suurempi. Työväestön keskuudessa kannatuksemme on ennätyksellinen 39,7 % ja yrittäjien keskuudessa 30 %, joten olemme suurin yrittäjäpuolue. Myös muissa ryhmissä kannatuksemme on noussut.


Perussuomalaisten kannatusnousulle on selvät ansiot, syyt ja selitykset

Koska molemmat oppositiopuolueet ovat nousussa ja Perussuomalaiset suorastaan rakettimaisessa kiidossa, on väärin tulkita, kuten professori Vesa Vares Ilta-Sanomien jutussa, että Perussuomalaisten suosio heijastelisi pelkästään Jussi Halla-ahon (sinänsä onnistunutta) johtamistyyliä. Se olisi politiikan henkilöimistä.

Itse uskon, että Perussuomalaisten jyrkkä nousu ilmentää istuvan hallituksen ja hallituspuolueiden täydellistä onnistumista omissa tavoitteissaan, toisin sanoen niiden täydellistä epäonnistumista Suomen asioiden ja etujen hoitamisessa. Toiseksi Perussuomalaisten nousu kertoo siitä, että meillä on hyvä ohjelma, erinomaiset poliitikot ja sellainen poliittinen puoluelinja, jota suomalaiset tukevat. Sekä tietenkin puheenjohtaja, jonka ajatus on kirkas ja jota kuunnellaan ja joka kuuntelee muita. Lähtökohtaisesti me ajamme suomalaisten ja suomalaisen yhteiskunnan etuja.

Kannatuksemme kasvu kertoo, että suomalaiset vastustavat hallituksen harjoittamaa ja muun opposition tukemaa moraalitonta maahanmuuttopolitiikkaa ja posketonta ilmastopolitiikkaa, joiden hintalaput ovat paljastuneet kansalaisille. Konkreettisella tasolla suomalaisia harmittaa myös sosiaali- ja terveyspalvelujen rapautuminen, kun hallitus on maksanut vieraiden kansakuntien toimeentuloa ja heidän terveydenhuoltoaan suomalaisten verovaroilla ja suomalaisilta leikaten.

Polttoaineiden hintoja nostetaan, ja julkinen velka on ajettu jo tappiin. Hallitus on suunnittelemassa laittomasti maassa olevien kotouttamista ohjelmalla, jossa veronmaksajat laitetaan takaamaan heidän työpaikkansa 50–70 prosentin palkkatuella. Siten luodaan todelliset valtion kustantamat halpatyömarkkinat Suomeen samalla, kun suomalaisia pidetään työttöminä – ja tämäkin nettoveronmaksajien piikkiin.

Olisi mielenkiintoista tietää, millaisissa prosenteissa puolueiden kannatuslukemat liikkuisivat juuri nyt, hallituskriisin keskellä, kun punavihreän hallituksen ideologinen toimintakyvyttömyys on paljastunut ja hallitus on osoittanut sekoilunsa, muunnellut totuutensa, kaksinaismoralisminsa, taloudellisen tuhoisuutensa sekä pimityksensä. Joka tapauksessa gallupit kertovat sen, että Perussuomalaisia kevään 2019 vaaleissa äänestäneistä 91 prosenttia äänestäisi edelleenkin meitä, joten luottamuksemme on kohdallaan ja puolueuskollisuus korkealla tasolla. Koskaan aiemmin gallupeissa ei ole saatu näin korkeaa lukua, ja haluamme pitää siitä kiinni.


Hallitusteatterista

Ilta-Sanomien tämän jutun mukaan ”Rinteen aikomus jäädä kiinni vallankahvaan tyrmistyttää Sdp:n sisällä”.

Kun demarit esittivät hallitustunnustelijaksi Keskustan juuri ulos savustamaa Antti Rinnettä ja kun Keskustallakaan ei ollut Katri Kulmunin sanoin mitään sitä vastaan, että politiikan ulkokehälle juuri potkaistu ex-pääministeri alkaa muodostaa uutta hallitusta, ovat Kepu ja demarit tekemässä niin kummallista poliittista historiaa, että sitä arvioidessa kynäkin vääntyy solmuun. Ministereiksi pelkillä puolueansioilla päätyneillä broilereilla ei ole ilmeisesti aavistustakaan siitä, mitä he tekevät.

Kun syrjään sysätty Rinne puolestaan suosittelee seuraajakseen nuorta Sanna Marinia, ovat Kepu ja Sdp perustamassa maahamme nukketeatteria, jossa valtionjohtoon nimitetään lauma rippikoulusta hetki sitten päässeitä tyttösiä.

Ei siis ihme, että Ilta-Sanomat vertailee pääministerikandidaattien ylioppilastodistuksia kiinnittääkseen huomiota epäolennaiseen. Totuus: maata johtamaan ei pitäisi hyväksyä ketään sen enempää ylioppilaspohjalta kuin heikoilla akateemisilla tai kokemuksellisilla näytöilläkään. Valtion johdossa tarvittaisiin nyt vankkaa talousosaamista ja tiukkaa maahanmuuttolinjaa, joita ei varmasti löydy näiltä poliittisen teatterin plantuilta, joiden painoarvo on lumihiutaleen luokkaa.

Suuri osa heistä on politiikassa vain, koska politiikka on heille hyvä henkilökohtainen bisnes; ministerien ja heidän avustajiensa palkat kun eivät pieniä ole. Me perussuomalaiset kyllä naureskellen heidän sekoilunsa kestämme, mutta Suomi ja maamme valtiontalous eivät sitä kestä.

Moraalisen karisman tavoittelu ei kannata kepulaisille eikä demareille ainakaan kansalaisten kukkaroa kuluttamalla, sillä kukaan ei voi voittaa Vihreitä eikä Vasemmistoliittoa niiden ilmastohysteriassa eikä niiden halussa levitellä suomalaisten ihmisten rahoja taivaan tuuliin. Tällaiset hallituskriisit tulevat maallemme vielä erittäin kalliiksi, ja nyt jos koskaan pitäisi hallituksen poseerata pohtien Suomi-kuvaa ja poliittista uskottavuuttamme: mitä meistä ajatellaan ulkomailla, jos maatamme johtaa Spice Girls?

Pääministeristä päättää nyt demarien puoluevaltuusto, jossa Sirpat ja Sarit ratkaisevat asian. Tulee ikävä aikaa, jolloin tasavallan presidentti valitsi hallituksen muodostajan. Tämä toimii tietenkin vain, kun presidenttinä on tolkun mies. Tolkun miestä etsittäessä on puolestaan tärkeää, että se, joka päättää miehen tolkullisuudesta, on itse tolkuissaan.


Aiempia kirjoituksiani hallituskriisistä

Peurat ajovaloissa – Mitä hyötyä hallitusteatterista on kansalaisille?
Punavihreä hallitus avasi Bismarckinsa pohjaluukut