Punavihreä hallitus avasi Bismarckinsa pohjaluukut

Antti Rinteen ei kannattanut pitää jakkarastaan kiinni päätyyn asti. Demareilla oli lopulta vain kaksi vaihtoehtoa: joko Antti Rinteen eroaminen tai hallituksen epäluottamuslause välikysymyskeskustelussa.

Demarit saattoivat siis joko upottaa Bismarckinsa itse avaamalla pohjaluukut – tai antaa laivan upota vastustajien ristitulessa.

Jos Antti Rinne ei olisi päättänyt matkustaa jättämään eronpyyntöään presidentille, olisi liikkeelle lähtenyt välikysymyskeskustelu ja sen myötä juna, joka olisi automaattisesti päätynyt eduskunnan epäluottamuslauseeseen hallitukselle.

Mikäli Sdp nyt nostaa Rinteen paikalle Sanna Marinin, hallituksen asema ei ainakaan parane. Puolueensa vasemmistosiipeä edustava, Natoa ja lisäydinvoimaa vastustava sekä eutanasiaa puolustava 34-vuotias Marin on Rinnettäkin heikompi lumihiutalepoliitikko, jonka painoarvo politiikassa on hyttyssarjan luokkaa.

Hän on pääministerivalinnan kärkisijoilla vain siksi, että naisvaltaisen puolueen feministit ja kiilusilmäiset idealistit äänestivät hänet Sdp:n varapuheenjohtajaksi, eikä hän eroa millään tavoin Vasemmistoliiton Li Anderssonista eikä Vihreiden Maria Ohisalosta.

Erona edelliseen pääministeriin olisi vain, että julkisuudessa ryvetetty ”setämies” vaihdettaisiin nuoreen neitoon. Mikäli sama hallituspohja jatkaa, Suomen ahdinko syvenee ja pahenee.

Keskustassa taas oli ilmeisen tarkkaan harkittu, että puolueella oli nyt paikka iskeä ja irtautua huonoksi havaitusta hallitusyhteistyöstä opposition asettamaa välikysymystä hyödyntäen.

Tosin sekään ei laukaise huonon hallituksen sisäistä eripuraa, jos sama hallituspohjaa ei muuteta. Nimittäin sillä tavoin Keskusta voi painostaa seuraavaakin pääministeriä eroamaan! Tähän tuskin demaritkaan suostuisivat.

Mikäli punavihreä pohja pysyy vallassa, seuraava hallitus ei ole kovin vahvasti vallan kantimissa kiinni, sillä kansalaisten luottamus hallituksen toimintakykyyn on mennyt. Juuri siitä kertoo Keskustan sisällä vallitseva eripura.

Uudet vaalit ovat siis lähellä, ja me täällä Perussuomalaisissa nostamme valmiustilaa. Olen edelleenkin sitä mieltä kuin edellisessä kirjoituksessani: hallitukseen meno oli fataali virhe Keskustalta.

On siirrytty horjuvien hallitusten ja pääministerien aikaan. Syy: muiden puolueiden syrjntä Perussuomalaisia kohtaan. Se, että muut puolueet eivät tunnusta Perussuomalaisia hallituskumppanikseen, on keskeisin syy siihen, että maahan ei saada toimintakykyistä ja kansan tahdon mukaista hallitusta.

Antti Lindmanin (sd.) löpinät hallituksen sisäisen luottamuksen parantamisesta eivät auta, koska epäluottamus vallitsee kansanrintamahallituksen ja kansan välillä. Syynä on, että hallituspuolueissa ja Kokoomuksessa ei hyväksytä Perussuomalaisten vaatimia muutoksia maahanmuuttolinjaan, vaikka sitä vaatii tutkimusten mukaan suurin osa kansalaisista.

Perussuomalaisia ympäröivät muut puolueet joutuvat oman uppiniskaisuutensa vuoksi tekemään kelvottomia ja aatteellisesti kestämättömiä kompromisseja vasemmiston ja oikeiston kesken, ja sekaisin menevät puurot ja vellit.

Hallituksen valheet tuskin lopuvat Posti-gateen. Ylen mukaan ”Suomi ei ole hakemassa Isis-leireillä olevia takaisin Suomeen – oikeusministeri Henriksson kyselytunnilla: ’Hallitus ei lähde aktiivisesti hakemaan näitä ihmisiä pois’”. Mutta kuitenkin nyt Helsingin Sanomien mukaan ”[h]allitus on sopinut, että al-Holin leirillä olevia naisia ja lapsia voidaan tapauskohtaisesti tuoda takaisin”.

Lankeaako kunnia tästä ristiriidasta valehtelevalle valtamedialle vai valehtelevalle hallitukselle ja ministereille? Mitta lienee täyttymässä myös sisäministeriössä, jossa vihreä ministeri Maria Ohisalo on suunnittelemassa suurta puhdistusta. Ilta-Sanomien mukaan hän aikoo vaihtaa koko virkamiesjohdon saadakseen läpi maahanmuuttotavoitteensa.

Al-Taee ja Husu ovat jo edustaneet demareita uskottavasti. Entäpä, jos laitettaisiin vihdoinkin koko hallitus vaihtoon?