2. joulukuuta 2019

Kansan kapina kansanrintamahallitusta vastaan – Perussuomalainen hallitus näköpiirissä


Politiikan Cyber Monday opetti meille, että Sdp:n puoluehallitus on asettunut pääministeri Antti Rinteen tueksi, ja puoluetta ei saa vapaaehtoisesti pois hallitusvallasta kannatuslukemien madellessa 14 prosentin tasolla.

Toiseksi, Keskustan toive Antti Rinteen oma-aloitteisesta eronpyynnöstä kuivui kokoon, kun Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni koetti välttää kanavoimasta oman puolueensa kentällä kytevää epäluottamusta suoriksi potkuiksi Rinteelle.

”Oikeiden johtopäätösten” toivominen ja pallon heittäminen Sdp:lle ei kuitenkaan kannattanut, sillä demarit ottivat siitä kopin ja pitivät itsellään. Sdp on asiassa yhtenäinen ja Kepu hajanainen. Puolueita yhdistää vain se, että molempien etujen mukaista olisi välttää hallituksen hajoaminen ja uudet vaalit, sillä vaalit tuskin toisivat nykyiselle hallituskoalitiolle minkäänlaista enemmistöä.

Sdp on siis hallituspuolueiden välisessä luottamuspulassa, ja Keskusta potee luottamuspulaa kenttänsä kanssa. Näin siis hallituksessa, jonka piti olla ”täyden luottamuksen hallitus”.

Keskustan on usein nähty olevan ratkaisijan roolissa hallitusten kokoonpanosta päätettäessä. Mutta viime aikoina asiaan liittyvä valta on sulanut pois, sillä puolue on pienentynyt ja kärsii runsaan tappion jokaisen hallitusvastuun jälkeen. Ainoa luonteva vaihtoehto koota hallituksia monipuoluejärjestelmässämme olisi muodostaa ne joko vasemmisto- tai oikeistoallianssin ympärille. Ongelman muodostaa vain Keskustan ja Kokoomuksen kauna Perussuomalaisia kohtaan.

Tässä mielessä myös Kokoomuksen Petteri Orpon A-studiossa esittämä väite, että Perussuomalaisten kanssa törmätään aina maahanmuuttokysymykseen, on outo, ja sen voisi heittää hänelle takaisin.

Miksi todellakin on niin, että Kokoomus ja kaikki te muut olette niin periksi antamattomia maahanmuuttopolitiikan korjaamista koskevassa asiassa, vaikka sitä näyttää vaativan tutkimusten mukaan suurin osa kansalaisista? Oletteko joitakin fundamentalisteja, ääriajattelijoita tai yhden asian liikkeitä?!


Mitä Keskustan pitäisi tehdä?

Keskustalla on jatkuvasti taitamattomat tekijät remmissä. Jos puolueessa olisi osattu laskea oikein, puolue olisi antanut lähtöpassit vähintäänkin Antti Rinteelle. – Miksi? Syitä on neljä.

Ensinnäkin (1) Kepu olisi voinut käyttää korttinsa kostaakseen Anneli Jäätteenmäen taannoisen erottamisen. Siirtämällä ratkaisun Sdp:lle puolue osoitti johtamistaidottomuutta ja antoi itsestään epävarman vaikutelman. Vaikutelma oli joka tapauksessa todellinen.

Toiseksi (2), jos Keskusta ei ilmaise keskiviikon äänestyksessä selvää epäluottamusta Rinteelle, Kepu joutuu ottamaan päälleen osan Antti Rinteen töppäyksistä, ja näin kanuunat kääntyvät Keskustaan itseensä.

Kolmanneksi (3) Keskustalla on suuri paine ”tehdä jotain”, sillä puolueen on vaikea ottaa vastuuta myöskään Rinteen tulevista töppäyksistä.

Ja neljänneksi (4) Keskustan kenttäväessä on herännyt laaja vastustus hallituksen politiikkaa vastaan, ja siksikin puolueen täytyisi reagoida ja Kulmunin päässä kellojen soida.

Pääministerin potkaiseminen pois virasta on tietenkin ratkaisuna radikaali, varsinkin kun hallituskumppanina toimiva Sdp on näyttänyt luottamusta pääministerilleen. Tällöin myös hallitusyhteistyöhön tulisi väistämättä särö.

Todellisuudessa sekä Kepun että Sdp:n sisällä kuohuu, ja eripura repii kumpaakin puoluetta. Luottamus pääministeriin joko on tai ei ole. Tilanne vastaa vanhaa sanontaa: ei voi olla puoliksi raskaana.

Olennaista on, että edellisestä hallituksesta eronpyynnön ja vaaleissa saadun rökäletappion kautta raahautuneen Keskustan kannatus on vajoamassa valliriutan alapuolelle, ja Sdp:n kannatus lähestyy niin ikään yksinumeroisten kannatuslukemien kerhoa. Sama toistuu niiden veljespuolueissa myös Saksassa ja Ruotsissa.

Johtopäätös: kumpikin puolue on aatteellisesti kyvytön ratkaisemaan suuria ongelmia, kuten julkisen talouden kriisiä ja pakolaisvirtaa. Kumpaakaan puoluetta ei enää oikeastaan tarvita, niillä ei ole sosiaalista tilausta pelkän aateperintönsä pohjalta, ja siksi ne hakevat tukea toisistaan. Vihreiden sekä kommunistien toimenpiteet puolestaan vain pahentavat kansallisvaltioiden rahoituskriisiä ja yhteistä ilmakehää, jonka tilaa teollisuutemme karkottaminen kehitysmaihin synkistää.


Kepu ja demarit nojaavat toisiinsa seisoakseen yhdellä jalalla

Hallituksessa sinnittelemällä Keskusta tulee ampuneeksi itseään jalkaan, sillä puoluejohdossa ei ole ymmärretty, ettei kentän kapina johdu tyytymättömyydestä Rinteen henkilöön, kuten Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni yritti asian kääntää julkisessa sanassa.

Todellisuudessa Suomen maaseutua asuttavan keskustalaisen kannattajakunnan mitta on täytynyt vihervasemmistolaisen politiikan vuoksi; se kun uhkaa omakotitaloissa asuvien öljylämmityksiä, lisää maaseudulla tarvittavan yksityisautoilun kustannuksia ja vaikeuttaa maatalouselinkeinoa aina vain kiristyvillä ympäristömääräyksillään.

Näin ollen on epä-älyllistä väittää, että Keskustassa oltaisiin tyytyväisiä hallituksen kokoonpanoon ja hallituspohjaan. Totuus lienee se, että kenttäväki on erittäin tyytymätöntä nimenomaan hallituspohjaan, jossa Kepu on vasemmiston apupuolue. Ja tietenkin myös hallituksen linjaan, jolla vaikeutetaan suomalaisen kantaväestön elinolosuhteita, kiusataan ihmisiä ilmastoahdistuksella ja roiskitaan julkisia varoja vieraiden kansakuntien hyväksi.

Olisi aika tunnustaa: hallitukseen meno vasemmiston tueksi oli Keskustalta suuri virhe, joka ei paikkaa edellisen hallituksen virheitä.

”Postigaten” kautta artikuloitui kansan kapina kansanrintamahallitusta vastaan. Asiassa piilevä ristiriita paljastaa vihervasemmiston ideologian luonteen: näin sosialismi syö omat lapsensa.

Katri Kulmuni tuskin itsekään uskoo väitteisiinsä, että hallituspohjaan oltaisiin tyytyväisiä. Arvelen, että puolueessa vallitseva eripura vain syvenee ja Keskustan kannatus alenee. Kylki vuotaa oikeaan suuntaan, eli meille Perussuomalaisiin, joten kiitos siitä!

Kulmunin poliittinen painoarvo, kokemus ja kyky selkeään ajatteluun eivät ole riittäneet jämäkän ratkaisun tekemiseen ja sen myöntämiseen, että puolueella on sukset ristissä sen oman äänestäjänkunnan ja hallituksen vetämän politiikan kanssa.

Myös Rinteen vaihtaminen johonkin toiseen olisi pelkkää poliittisten ja ideologisten erimielisyyksien lavastamista henkilökiistoiksi. Tosiasiassa jo Postin epäselvyydet heijastelivat (henkilökohtaisten epäonnistumisten sijasta) ideologista riitasointua, joka on vallinnut liiketaloudellisin ottein johdetun Postin hallituksen ja maan sosialistisen hallituksen välillä. Ei siis ihme, että tästä konfliktista on puristunut ulos lakko, ministeriero ja selvä hallituskriisi.

Varjopuolena on, että tapaus osoittaa poliitikkojen yleisen arvovallan kovin heikoksi omistajaohjaajana ja liike-elämän käänteissä. Toinen kurja asia on, että Rinteen erotessa hänen tilalleen astuisi todennäköisesti vielä heikompi demari.


Puhdistuksia

Omasta mielestäni hallituksen kaikkienkaan ministerien vaihtaminen ei auttaisi mitään, sillä tuolit on täytetty tähänkin asti nobodyilla, ja tarjolla on vain heidän larppaajiaan.

Hallituksen tulevaisuus ei näytä valoisalta myöskään, vaikka Kepu lupaisi Rinteelle ja siten koko hallitukselle ”yhdet vielä ja sitten laskun” huomisessa luottamusäänestyksessä. Hallituksessa muhii ainakin kaksi ministeriskandaalia, jotka voivat laueta miinan tavoin koko hallituksen käsiin.

Viime päivinä on paljastunut, että vihreä ministeri Pekka Haavisto yritti junailla Isis-lapset Suomeen pimeällä operaatiolla. Kun ulkoministeriön Pasi Tuominen ei tähän suostunut, Haavisto aikoi laittaa kokeneen virkamiehen pöyhkeästi vaihtoon tai vähintäänkin ”kiertoon” (vihreän kiertotalouden mukaisesti).

Olennaista on, että Ylen mukaan ”Suomi ei ole hakemassa Isis-leireillä olevia takaisin Suomeen – oikeusministeri Henriksson kyselytunnilla: ’Hallitus ei lähde aktiivisesti hakemaan näitä ihmisiä pois’”. Mutta kuitenkin nyt Helsingin Sanomien mukaan ”[h]allitus on sopinut, että al-Holin leirillä olevia naisia ja lapsia voidaan tapauskohtaisesti tuoda takaisin”.

Lankeaako kunnia tästä valehtelevalle valtamedialle vai valehtelevalle hallitukselle ja ministereille? Voi sitä hätää, joka Hesarilla on ollut puolustamaan Haavistoa ja horjuvaa hallitusta peräti neljän toimittajan voimin!

Mitta lienee täyttymässä myös sisäministeriössä, jossa vihreä ministeri Maria Ohisalo on suunnittelemassa suurta puhdistusta. Ilta-Sanomien mukaan hän aikoo vaihtaa koko virkamiesjohdon saadakseen läpi maahanmuuttotavoitteensa. Kulmunilta olisi pitänyt löytyä munaa sanomaan, että Kepun kiista pääministeripuolueen kanssa johtuu konfliktista, joka Keskustan järkevällä siivellä on punavihreiden sekoilijoiden kanssa.

Mutta tätä kukaan ei hallituksessa myönnä, ja juuri siksi Vasemmistoliitto, Vihreät ja Rkp ovat tyytyväisiä. Myös me täällä oppositiossa olemme tyytyväisiä, sillä kannatuksen ovi käy meille päin. Mutta maamme taloudellisen ja poliittisen tilan vuoksi on syytä olla erittäin huolissaan.

Suomelle ei ole hyväksi, että tärkeistä asioista päättävät politiikan lumihiutaleet, vaan valtaan pitäisi saada hallitus, jossa on valtio-opillista asiantuntemusta ja johtamistaitoa. Hallituksen kaatumista odotellessa voimme vain tarkastella tuhoja. Olemme kuitenkin valmiina, kun isänmaan etu kutsuu.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Perussuomalaiset


Aiheesta aiemmin

Antti Rinne Yhdysvaltain presidentiksi
Kansalaisluottamus lähti
Postin modernisnointi