Ota vihjeestä vaari – Hallituskriisi on vasta alussa

Katolleen ajetusta autosta tulee usein ihan hyvä, kunhan koria vähän oikaistaan ja vaaleaa metallinhohtoväriä paikkaillaan sieltä täältä. Sen sijaan tänään uudelleen muotoiltu hallitus ei onnistu korjaamaan kylkiinsä saamiaan kolhuja yhtä helposti. Tuli nimittäin oikealta.

Varoittaisin kansaa siitä, että hallituskriisi ei ole vielä ohi vaan jatkuu, ja loppunäytös on joka tapauksessa edessä. Älytöntä on, että taitamattomaksi osoittautunut Sirpa Paatero (sd.) kiilataan takaisin ministerikabinettiin kansalaisten kannalta käsittämättömällä junttauksella.

Oppositiolla lienee pöytälaatikoissaan valmiiksi kirjoitettuja välikysymyksiä, jotka vain kirjaavat yhteiskunnallista todellisuutta ja ministerien väärinkäytöksiä sitä mukaa kuin he tekevät niitä.

Kutsumme heitä edelleenkin tuohon itse aikaansaamaansa teatteriin avoimesti mukaan, vaikka välttelyäkin saattaa esiintyä, varsinkin jos Antti Rinteen (sd.), Sirpa Paateron, Maria Ohisalon (vihr.) ja etenkin Pekka Haaviston (vihr.) toimia aletaan tutkia oikeudellisesti ministerivastuulain pohjalta.

Nythän ulkoministeri Haaviston omavaltainen toiminta on käännetty hallinnon sisäiseksi toimivaltakiistaksi, jota se ei pelkästään ole. Asiaa tutkii oikeuskansleri (eli hallitus itse), sillä Suomessa oikeuskansleri ei valvo hallituksen toimien laillisuutta vaan hallitus oikeuskanslerin toimien lainmukaisuutta. Jos jostakin asiasta määrätään laadittavaksi ”perusteellinen selvitys” se tarkoittaa, että asia haudataan unholaan ajan voittamiseksi ja tapahtumien jouduttamiseksi niin pitkälle, että tutkimusten tuloksilla ei ole enää mitään merkitystä.

Samanlaista harhautusta on myös uunituoreen pääministerin nimittäminen median huomiota keräämään.


Ikäkategorisoivaa positiivista erityiskohtelua

Sanna Marin ei ole vain Suomen kaikkien aikojen nuorin pääministeri vaan myös maailman nuorin istuva pääministeri. Pitikö tämäkin yhteiskunnallinen kokeilu panna toimeen nimenomaan Suomessa, jonka valtiontaloudellinen tilanne kaipaisi kokemukseen ja asiantuntemukseen perustuvaa johtamista?

Suomen puolueiden enemmistöblokki haluaa olla kärkipäässä ihan jokaisen hulluuden alueella: nollaenergia-asumisen kehittämisessä, hiilineutraaliuden tavoittelussa ja maahanmuuton sekä monikulttuurisuuden edistämisessä. Ja tietenkin verottamisessa ja kansalaisten kurittamisessa, kun sananvapautta suojellaan sensuurilla.

Suomi on myös naisten palvonnan ja uusherrasmiesmäisyyden johtava maa. Naisille kasautuu poliittista valtaa, sillä ujot teinipojat ja vanhat ukot äänestävät nuoria naisia pitäen ministerisneitojen fanikuvia punkkansa yläpuolella, ja naiset taas äänestävät automaattisesti naisia sukupuoleensa liittyvän vahvan identifikaation, identiteettipoliittisen klusteroitumisen ja intersektionaalisen feminismin perusteella.

Marin suoritti hallinnon maisterin tutkintoaan Tampereen yliopistossa 10 vuotta ja valmistui vasta 32-vuotiaana, mikä ei anna korkeaa kuvaa hänen kyvyistään. Tällaista nimityspolitiikka on Suomessa myös laajemmin. Sanna Marinin valitseminen pääministeriksi kerrassaan mitättömällä résumélla ilmentää rekrytoinnissa vallitsevia asenteita muuallakin työelämässä.

Ensinnäkin (1) se osoittaa, että yhteiskunnan johtavalle paikalle voidaan valita, kunhan on punavihreän puolueen jäsenkirja taskussa, ihan ilman mitään todellisia meriittejä. Tämä on säännönmukaista myös yliopistoissa, joissa jäsenyyttä vihervasemmistossa pidetään tieteellisenä ansiona.

Toiseksi (2) Marinin nimittäminen ilmentää ”positiivista erityiskohtelua” ikäsyrjinnän alueella. Se osoittaa kirkkaasti, että kokeneilla ja teinien nenäkkäästi pilkkaamilla ”viiskymppisillä setämiehillä” ei saa olla ihmisarvoa rekrytoinneissa, vaan parhaat paikat jaetaan tottelevaisille töpselinokille, jotka noudattavat jostakin ylhäältä (yleensä EU:sta) tulevaa lähetystä tai sanomaa.


Kaikkien aikojen vasemmistolaisin minipää

Marin, joka Ylen uutisen mukaan aloittaa puheensa sanalla ”toverit”, ”vie SDP:tä kauemmas vasemmalle”. Kun Ylekin tämän huomaa, sen täytyy olla totta. Ja Ylehän myöntää asian siksi, että yleläisten mielestä kyseessä ei ole kritiikin tai peittelyn aihe, vaan Ylessä äärivasemmistolaisuus nähdään ansiona.

Alma Median vaalikonetulosten perusteella vaarassa voivat olla suuret suunnitelmat, kuten Suomen hävittäjähankinnat, joita vastaan Sanna hangoittelee omalla lampaiden laskemiseen perustuvalla sotilasasiantuntemuksellaan. Natoa ja lisäydinvoimaa nuori neiti vastustaa tietenkin, ja Ylen vaalikoneen mukaan hän haluaisi laatia suunnitelman myös polttomoottoriautojen kieltämiseksi, vaikka demarien ehdotus tuli käsiteltyä jo edellisellä vaalikaudella sekä politiikassa että kansalaisten raivolla varustettuna myös mediassa.

Vasemmistoliiton Kansan Uutisia näkemyksillään miellyttävä Sanna haluaisi myös vihapuheen sisällyttämistä rikoslakiin. Lehti kirjoittaa lisäksi:

”Vaalikonevastausten perusteella hän on vasemmistolaisempi kuin yksikään itsenäisen Suomen pääministeri. Marin on niin vasemmalla, että hän on lähempänä vasemmistoliiton kuin SDP:n kantoja, kertoo Ylen vaalikone viime keväältä. Marinin vastaukset olivat samanlaisia kuin 83 prosenttia vasemmistoliittolaisten vastauksista ja 79 prosenttia SDP:n ehdokkaitten. Marinista tulee myös Suomen feministisin pääministeri. Kaikkein lähimpänä häntä olivat feministisen puolueen Pirkanmaan ehdokkaitten vastaukset.”
 
Lyhyesti sanoen nuori pioneeri ei ymmärrä poliittisista realiteeteista eikä omien sanojensa vaikutuksista yhtään mitään. Kansa puolestaan saa nyt varmasti sitä mitä on tilannut: Donald Trumpin todellisen antipodin, ja mielenkiintoista on, miten maamme makaa, kun hallitus jättää työnsä. Eiköhän tuossa kaulimen huidonnassa ala jo vakaumuksellisimmankin duunaridemarin parrasta paukkua jotain muuta kuin puolueideologista jargonia ”arvopohjasta”.


Huolet pois ja kohti next steppiä

Pohjalle on sekä Keskustalla että Sdp:llä vielä monta prosenttiyksikköä matkaa, ja kumpikin puolue saattaa puhkaista 10 prosentin kannatusrajan, tosin se tapahtuu matkalla alaspäin.

Sanoisin kuitenkin Sanna Marinille, että ”ota vihjeestä vaari”. Sanonta tarkoittaa, että ’ota vihje todesta’, sillä sana ”vaari” nojaa mutkan kautta saksan kielen sanaan ”wahrheit”, joka merkitsee ’totuutta’. Toisen teorian mukaan sana tulee ruotsin kielen sanasta ”var” tai ”vara”, jotka merkitsevät ’huolta’ tai ’huolenpitoa’. Ruotsin kieleen tuo sana on tullut saksan kielen ’varomista’ tarkoittavasta sanasta ”wahren”, jolla puolestaan on yhteys sanaan ”wahrheit”, totuus.

Suomen kielen ’isoisää’ tarkoittava sana ”vaari” taas tulee ruotsin sanasta ”far”, ’isä’, joten vaarilla ei ole suoraa yhteyttä wahrheitiin. Etymolgiaan en ota enempää kantaa. Mutta kuinka onkin aina niin, että vanha mies ja totuus liittyvät todellisuudessa yhteen? Iäkkään mieshenkilön voidaan odottaa sanovan jotakin, mikä on totta tai ainakin jotain, mikä on syytä ottaa todesta, eli vakavasti.

Ja vakaviahan me vanhat miehet olemme, ja aina vakavammaksi vetää. Minua ei naurata enää kyllä yhtään, vaikka Sanna Marin onkin meidän perussuomalaisten paras vaalityöntekijämme. Piis pliis.