Monikultturellit, voidelkaa setelilaskurienne laakerit, sillä feministit ovat työntäneet rakennekyntensä veronmaksajien taskuihin ja kiskaisivat jälleen Suomen Akatemialta suuren määrän tunnotonta rahaa.
Suomen Akatemia päätti rahoittaa 756 621 eurolla hanketta, jonka nimi on ”Intiimi manikyyri: femininisoitu työ, (itse-)hoiva ja rodullistetut kohtaamiset kynsistudioissa” (rahoituspäätös 371004).
Määräraha on akatemiatutkijalle osoitettu henkilökohtainen rahakasa, jota käytetään saajansa, sosiologi Daria Krivonosin, pitämiseen leivissä Helsingin yliopistossa. Alana on nais- ja sukupuolentutkimus.
Kyseisenlaisella toiminnalla ei ole mitään tieteellistä eikä metodologista mielenkiintoa, ja sen informaatioarvo on mitätön. Jo maininta ”femininisoitu työ” kertoo pakonomaisesta ja agendamaisesta tekemisestä, jonkalaisen asenteen ei pitäisi kuulua tieteelliseen tutkimukseen.
Aiheessa yhdistyvät naisten kynsien viilaus, rotupolitikointi ja feministeille tyypillinen lillukanvarsien poimiminen. Se on yhtä aikaa woke-aktivistinen ja internatsistinen, ja rahoituksen saaja on tietysti ulkomaalaistaustainen, jotta suomalaiset jäisivät vaille resursseja.
Kyseinen ”tutkimus” on ladattu presuppositioilla, jotka sotivat tieteen ennakkoehdottomuuden ja arvovapauden perusläksyjä vastaan. Akatemian ruokkimat kansainvälisten artikkelien suoltajat eivät näytä ymmärtävän tieteenfilosofiasta ja metodologiasta mitään, ja siksi heitä ei pitäisi rahoittaa pennin jenillä.
On kysyttävä, eikö Suomen Akatemian satojen hakemusten keskeltä löytynyt tärkeämpiä tutkimusaiheita, joiden teoreettinen ja käytännöllinen merkitys olisi suurempi. Jos ei, sitä huonompi asia hakemusten tason tai arvioijien arvostelukyvyn kannalta.
Varoitan ketään vihaamasta Daria Krivonosia, sillä hän vain käyttää tyhmien ja lammasmaisten Suomen Akatemian asiantuntijoiden, toimikuntien ja viranhaltijoiden pölkkypäisyyttä hyväkseen.
Varoitan vihaamasta rahakasan saajaa siksikin, että siitä hän saisi näennäisoikeutuksen uhriutumiseen ja huomion kääntämiseen niin, että Suomen Akatemian omat vääryydet näyttäisivätkin vain kriittisten ja järkevien tieteenharjoittajien hyökkäävyydeltä, kateudelta tai vialta.
Tosiasiassa Suomen Akatemian tapa rahoittaa 0-tutkimuksia on häikäilemätön lyönti vasten kriittisten ja rahoitusta vaille jätettyjen tieteilijöiden naamataulua. Se on aggression osoittamista ja vittuilua kaikkia ansioituneita tieteilijöitä ja filosofeja kohtaan. Tappiota kärsii tieteen etu, jonka sanotaan olevan Suomen Akatemian ylin toiminta-ajatus.
Lehdet kiinnittivät kritiikittömissä ja pelkästään raportoivissa jutuissaan huomiota siihen, että hanketta arvostelee entinen elinkeinoministeri Wille Rydman, ikään kuin kriittisyys olisi vain perussuomalaisten ansio.
Siinä ei ole asian ydin.
Asian ydin on, että Suomen Akatemia ylipäänsä antaa yhtään mitään hankkeille, jotka ovat tieteellisesti arvioiden mitättömiä.
Helsingin Sanomat muisti, että ”keskustelua” aiheutti vuonna 2023 aihe, joka käsittelee ”transitiopolkuja naisten osallisuuteen Nepalin muuttuvassa musiikkikulttuurissa”, ja että ”väittelyä” herätti vuonna 2021 aihe ”afroeurooppalaisen liikkuvuuden poetiikka ranskankielisessä afrikkalaisessa kirjallisuudessa”.
Eivät ne herättäneet ”keskustelua” eivätkä ”väittelyä”, vaan kriittiset tieteilijät tuomitsivat ne yhtä kaikki merkityksettömiksi ja suomalaisen tutkimustoiminnan näkökulmasta marginaalisiksi. Suomen Akatemian piiloutumista ”tieteen vapauden” taakse pidettiin laajalti mielivaltana.
Mielivalta näkyy esimerkiksi tavassa, jolla kynsisalonkitutkimuksen marginaalisuus yritetään kääntää Suomen Akatemian kotisivuilla ansioksi kirjoittamalla, että Krivonosin tutkimus käsittelee ”tähän asti vähälle huomiolle akateemisessa kirjallisuudessa jäänyttä aihetta, eli kynsisalonkeja Euroopassa”.
Nyt asiat ovat ilmeisesti Suomen Akatemian mielestä hyvin, kun aihe on saanut julkisuutta. Tämän tuloksen epätodennäköisyys puolestaan osoittaa, kuinka informatiivista vaietun aiheen nostaminen keskustelun kohteeksi sittenkin muka oli! Ja sitaatti-indeksi lähtee lentoon.
Melkein kuin sytyttelisi tulipaloja, jotta palokunta osoittautuisi tarpeelliseksi.
Ärsyttäminen, kiusaaminen ja muu pissismäisyys eivät kuitenkaan ole tieteellisiä ansioita.
Suomen Akatemia ei ole turvallinen tila, koska oppineet joutuvat siinä talossa feministisen ahdistelun ja häirinnän kohteiksi.
Kyseinen rahoituspäätös osoittaa vain sen, että Suomen Akatemian niin sanotut kansainväliset asiantuntijat ja lausuntojen kirjoittajat sekä päätöksiä tekevät toimikunnat rypevät syvällä feminismin, monikulttuuri-ideologian, internatsimin ja postmodernismin paskalietteessä.
Parhaimmillaan kyseisestä rahoituspäätöksestä voi olla se hyöty, että Suomen Akatemia saattaa itsensä naurunalaiseksi ja valtiorahoittajan kriittiseksi sekä tekee siten itse lopun Suomen Akatemiasta, josta on tullut nymfopossumaisen narsismin ja poliittisen yhteiskuntatieteen kyntöpelto.
Tendenssimäinen tutkimus eli tarkoitushakuinen toimeliaisuus jatkuu myös monissa muissa Suomen Akatemian projekteissa. Akatemia rahoitti tänä vuonna esimerkiksi Timo Kaartisen hanketta ”Korjaamisen politiikka: Anteeksipyyntö ja korvaukset kolonialistisen väkivallan oikaisukeinoina” (hanke 307751).
Kyseisessä grievance-hankkeessa piehtaroidaan länsimaisten ihmisten syyllistämisessä ja perätään siirtomaa-ajan sekä ”väestönsiirtopolitiikan” vuoksi koettujen vääryyksien korjaamista.
Suomen Akatemia ei varmasti rahoittaisi tutkimusta, jossa selvitettäisiin, kuinka väärin on esittää tuota jatkuvaa kverulatoriaa meitä köyhiä ja siirtomaaimperialismiin koskaan syyllistymättömiä kansakuntia kohtaan.
Ketään ei näytä kiinnostavan käänteinen siirtomaapolitiikka, jonka mukaisesti pakolaiset ja turvapaikanhakijat tunkeilevat tätä nykyä Suomeen istuakseen täällä valmiiseen pöytään. Juuri sitä, eli sosiaalietuusperäistä maahanmuuttoa, Timo Kaartisen hankkeella koetetaan ilmeisesti oikeuttaa. Timo Kaartinen on Vihreän Langan entisen päätoimittajan Elina Grundströmin ukko.
Suomen Akatemia on menettänyt täysin kykynsä koordinoida sitä, mikä tieteissä on rahoittamisen arvoista.
Feministit keskittyvät pohtimaan kynsien viilausta Itä-Euroopan salongeissa, kun maailmalta löytyisi tärkeämpääkin huomioitavaa. Yhtä hyvin voisi ”tutkia” thai-hieromoita, paitsi että kaikki tietävät asian luonteen muutenkin.
Ollaanko valtiovarainministeriössä kuulolla? Mitäpä, jos suuntaisitte saksenne kerrankin oikeaan kohteeseen eikä aina vain väärään. Kokoomus lupasi, että tieteestä ja opetuksesta ei leikata, ja hallitus on ottanut kansalaisten perusturvasta. Leikatkaa reilusti Suomen Akatemialta ja poliittisten kansalaisjärjestöjen pullasorsilta, sillä leikattavaa valtiorahoitteisten suojatyöpaikkojen paljoudessa todellakin löytyy.
Olen kirjoittanut Suomen Akatemian ja yliopistojen mädästä tiedepolitiikasta luonnollisesti myös aiemmin. Esimerkkejä löytyy täältä, täältä ja täältä.
Aiheesta aiemmin
Helsinki–Nepal all night long – Tiedepolitiikalla tehdään kehitysmaapolitiikkaa
Suomen Akatemia Nepalin työvoimarajoitteisilla keskikukkuloilla
Multicultitaurus, tiedecus, rahatonsiis
Totuus kiihotti Tampereen yliopistossa – Ajatuskuri palautettava tai työn sankariprofessuurit lopetettava
Suomen Akatemian rahahorna puhaltaa kuumaa ilmaa
Tieteiden uusvasemmistolaistuminen horjuttaa luottamusta yliopistoihin
Suomen Akatemia: vasemmistosoturien valheveli
”Professori Baltzar” tiedepolitiikan mannekiinina
Suomen Akat. ja tieteen alennustila
Parodiahorisontin ylityksiä yliopistoissa
Yliopistotyöpaikat ja opiskelupaikat suomalaisille
Rikastuttavaa maahanmuuttajataustaistatuttamista
Punamustat yliopistolla
Taas uutta näyttöä: yliopistot ovat vasemmiston bunkkereita
Totuus ulos yliopistoista – vaikka palavilla sepäillä
Yhteiskuntatieteilijöiden huoli sananvapaudesta heittää kuperkeikkaa
Yhteisönormeista, yritysperiaatteista, agendajournalismista ja tendenssitutkimuksesta
Mitä valhemedian paljastuminen osoittaa tieteestä?
Suomalaisvihamielisestä yliopistosta syöttötuoli ulkomaalaisprofessoreille
Vasemmistolaisten vihapuhetta yliopistoissa ja kulttuurin kentillä
Yliopistojen ruotsinkieliset turhakkeet
Monikultturisti-idiootit mekanisoivat orwellilaisen tarkkailun
Vasemmistolaista monikulttuuri-ideologiaa yliopistolla
Miten narsismi taiotaan rahaksi tiedepolitiikassa?
Yliopistolla ihastellaan jälleen nationalismia
Eduskunta tilaa maahanmuutosta hyvän tarinan
Miksi länsimaalaisten älykkyys laskee?
Mitä terrori-iskun käsittely osoitti tieteestä ja mediasta?
Lähikuvassa terrorismin tu(t)kija ja dosentti
Monikulttuuri-ideologian propagointi aloitetaan yliopistojen pääsykokeissa
Oikeutta juhlapaikanhakijoille
Pravdan jälkeisestä ajasta
Kun professori lausahtaa
Sosiologian (n)ostalgia
Pötypuheen vuodatuksella Vuoden Tiedekynäksi
Ihmisoikeusfundamentalismi on perustuslakipopulismia
Kamala mekkala ja kirkkotätien moraaliposeeraus
Aseman mamumielenosoitus ja pöllöpolitrukkien ökyröyhtäys
Maahanmuuttopropagandaa yliopistolla
Ääriliikkeillä pelottelijat tekevät näennäistutkimusta
Vasemmistolainenkin saa ajatella nyt filosofisesti
Sossupuhetta kansojen identiteeteistä
Toimittajat tuhattaitureina, professorit propagandaministereinä
Yliopistofilosofian vanhat ja uudet ruhtinaat
Dialogin Paavalit ja sovinnaisuuden Sokrateet
Ei saisi kärjistää
Historiallinen aivopieru
Internatsismia yliopistoissa
Maahanmuuttopolitiikan emämunaus
Mitä on politisoitunut yhteiskuntatutkimus?
Mitä on epämoraalinen yhteiskuntatutkimus?
Vihapuhetta valtiotieteellisessä
Suomalaisten filosofien TOP-20-lista
Mikä on tiedettä?
Suomalaisen nykyfilosofian historia
