Miksi Ruotsissa valitaan poliitikkojen sijasta poliiseja?

Platonin ajan kreikkalaisessa poliksessa, eli kaupunkivaltiossa, filosofien oli määrä toimia hallitsijoina. Vartijaluokka taas toimi edunvalvojana, ja jako vastaa suurin piirtein tehtävienjakoa roomalaisajan patriisien ja plebeijien kesken.

Orjat puolestaan tekivät fyysisen työn. On syytä muistaa, että lääkäritkin olivat antiikin Kreikassa orjia samoin kuin parturit. Tietyn riippuvuussuhteen vuoksi kenelläkään ei ollut varaa kohdella sellaisia orjia huonosti tai halvasti, ja sen voimme havaita myös nykyisin terveydenhuoltohenkilökunnan palkkavaateista ja parturi-kampaajien laskuista.

Platon ei arvostanut demokratiaa ollenkaan, sillä demokratia antoi vallan oppimattomalle rahvaalle. Sosiaalidemokraattisen politiikan Ikeassa, Ruotsissa, ovat tulevana viikonloppuna parlamenttivaalit, joten katsotaanpa mitä kansanvallasta (populuksen vallasta) voidaan ajatella.

Ruotsissakaan ei äänestetä enää Natosta, sillä Nato-juna jätti jo vaalihuoneet. Mutta turvallisuus on tapetilla kovasti muutoin noissa 9/11 järjestettävissä valtiopäivävaaleissa, jolloin kansalaiset voivat jälleen mennä pyytämään puoluekohtaisen äänestyslipukkeen vaalitoimitsijalta...

Vaaleja leimaavat Ruotsin viimekeväiset väkivaltaiset mellakat, joita eräs paikallissyyttäjäkin antautui vertaamaan sotatilaan (kirjoitin aiheesta täällä).

Oireellista on, että pääpuolueina pidetyt Sosiaalidemokraatit ja Kokoomus hoitavat oireita mutta eivät yritä parantaa tautia. Molemmat haluavat lisätä poliiseja, ja Kepu puolestaan torjuu ”rasismia”.

Kokoomus ratkoo ongelmia lisäämällä poliiseja.

Demaritkin estävät ”eriytymistä” poliisien lisäyksellä.

Kepu väistelee ongelmien juurisyitä torjumalla ”rasismia”.

Vaalivoittoa oppositiossa maltillisesti toivova Kokoomus aikonee tehdä Ruotsista poliisivaltion lisäämällä turvakameroita ja palauttamalla ”järjestyksen”. Krisut puolestaan taistelevat ”rikollisuutta” vastaan mikkihiirimäisesti.

Ne, jotka haluavat taata turvallisuutemme, ottavat maksuksi vapautemme.

Kokoomus uhkaa kurilla ja järjestyksellä.

Krisut kriminaalipoliitikkoina.

Kaiken tämän turvallisuudenvarjelun keskellä monet ovat huomanneet, että poliisien pelotepreventiivinen vaikutus on mitätön, sillä lähiöiden mikrovaltioihin poliisitkaan eivät uskalla enää mennä – eivätkä mene, jotta asukkaat eivät ”radikalisoituisi”.

Vaarana tällaisessa kurin ja järjestyksen varjelussa ja tarkkailun sekä valvonnan lisäämisessä on, että ne kuolettavat kaikkien kansalaisten vapaudet. Ne tukahduttavat ajattelun rippeetkin ruotsalaisessa kansankodissa, joka oman rauhantilansa vuoksi on muodostanut jo sinänsä melko filosofiattoman kulttuurin.

Ruotsidemokraatit sen sijaan ovat mainostaneet kampanjalla, jossa toivotaan, että kansalaiset kiinnittäisivät huomiota ongelmien causa primaan, eli juurisyyhyn, josta ne sikiävät.

SvD muotoilee asian varovaisesti niin, että asioissa olisi paljon ”sisäistettävää” ja ”syvennettävää”.

Ruotsidemokraattien mielestä ongelmien ydin tulisi sisäistää paremmin.

Suomessa on kenties oivallettu ja sanottu selkeämmin, mistä ongelmat johtuvat, ja nehän johtuvat mmm... *mutinaa*, *mutinaa*.

Ruotsin tapa vyöryttää Suomeen elintasopakolaisia Tornion raja-aseman kautta muistuttaa, että Ruotsi voi olla Suomelle yhtä vaarallinen tai jopa vaarallisempi naapuri kuin Venäjä.

Venäläiset näyttävät pysähtyvän Ukrainassakin luoteihin, mutta Ruotsi päästää vihollisen läpi kansainvälisiin säädöksiin vedoten ja kansallisen etumme ylitse kävellen. Ja feministien korkokengillä poljetaan katuja mielenosoituksissa niin kauan, että vihollisen asemat yhteiskunnassamme ovat varmasti turvatut.

Rangaistusten koventaminen ei poista ongelmaa.

Rangaistusten koventamisen sovitusvaikutus puolestaan on tehoton, kun maito on jo maassa. Juuri siksi Ruotsissa nyt itketään, eikä parannukseksi ole siis siitäkään.

Vastaavalla grafiikalla mainostetaan Suomessa Mielensäpahoittaja-elokuvaa, jossa pahastuja on karvalakkikorvainen setämies. Lieneekö lähdössä Ruotsiin, vai olisiko sieltä jotakin tulossa?

Taustalla lennetään laipat auki tässäkin julisteessa.

Kukaan ei varmaan huomaa, että tosiasiassa pahastuja on useimmiten ollut Suomessa punavihreä millenniaali, joka kannattaa kaikkea hullua alkaen maahanmuutosta ja päätyen energiantuotannon ympäristöpoliittiseen alasajoon.

Mutta sellaisella irvikuvalla varustettu todellinen menestysromaani pysähtyisi kustantajien harjoittamaan sensuuriin, ja elokuva vedettäisiin pois levityksestä.

Suomen ja Ruotsin yhteistoiminta Natoon liittymiseksi osoittaa joka tapauksessa, kuinka tärkeässä roolissa pohjoismainen yhteistyö on kaikissa asioissa, jotka koskevat hyvinvointivaltion ylläpitoa ja väestökoostumuksemme säilyttämistä muuttumattomana.

Saapa nähdä, kauanko ”sisäistäminen” kestää. Kiintoisaa on havaita ja todistaa, kuinka shokissa Yleisradion Pirjo Auvinen on raportoidessaan Ruotsin vaalituloksesta (”shokissa” hän sanoi olevansa Donald Trumpin vaalivoiton johdosta raportoidessaan aikoinaan Yhdysvalloista).

---

Päivitys 12.9.2022: Valtavirran sosialistimedioilla on ollut paljon pois seliteltävää Ruotsin vaalituloksessa, kun Ruotsidemokraatit kohosivat toiseksi suurimmaksi puolueeksi Kokoomuksen ohi. Yleisradion verkkosivujen syötteestä tieto Ruotsidemokraattien suurenmoisesta vaalivoitosta katosi kokonaan, ja peiteuutisena korostettiin yleistä vaalitulosta.

Oikeistoblokin voitto jäi joka tapauksessa vaatimattomaksi, sillä kokonaistilanne blokkien välillä on suurin piirtein tasan. Puolueissa tiedetään, että jokainen uusi maahanmuuttaja merkitsee yleensä ääntä vihervasemmistolle. Ruotsi on jo niin pitkälle maahanmuuton rämettämä valtio, että kantaväestön on demokraattisin keinoin mahdotonta puolustaa asemaansa, ja valtiovaltaa on lipsahtanut vierasperäisille perinteisen atavistisen vallanperimysjärjestyksen ohi.

Ruotsin hallitusratkaisulla ja maahanmuuttopolitiikalla on vaikutusta Suomeen, koska Ruotsi on ollut pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden keskeinen pääkanava Suomeen kansainvälisten kriisien ajan.

 

Päivitys 17.10.2022: Ruotsiin perustettiin tänään kokoomuksen, krisujen ja liberaalien porvarillinen vähemmistöhallitus, jossa Ruotsidemokraateille luotiin ”tukipuolueen” asema. Olisivat tehneet perinteestään poiketen suoraan enemmistöhallituksen, sillä siihen olisi ollut mahdollisuus ja velvoite Ruotsidemokraattien noustua Kokoomusta suuremmaksi puolueeksi. Vaalien voittaja kuitenkin lytättiin marginaaliin, ja häviäjästä tehtiin pääministeripuolue.

Yleisradion pohjoismaiden suurlähettiläs Pirjo Auvinen ounasteli viime perjantaisessa jutussaan hallituskoalition kaatuvan suoraan luottamusäänestyksessä. Jutussaan ”Ruotsi käpertyy sisäänpäin – porvarihallitus on ruotsidemokraattien panttivankina” agendatoimittaja yritti lytätä Ruotsidemokraattien tervehdyttävän vaikutuksen Ruotsissa podettaviin ja maahanmuutosta johtuviin väkivaltaongelmiin. Vaikuttaa, että me täällä Suomessa olemme Yleisradion mediavallan panttivankeina.

Aiheesta aiemmin:

Ruotsin onnettomuus (2022)

”Uusi normaali”toteutumassa myös Suomessa (2018)

Läkerolit väärään kurkkuun – Tervaleijonia poskeen (2018)

Miksi Ruotsidemokraatit voittivat vaalit? (2018)

Mistä Ruotsidemokraattien menestys johtuu? (2018)

Ruotsi on Pohjolan Brasilia ja Venäjän kaltainen uhka (2018)

Uhrina olisin voinut olla minä – tai sinä! (2017)

Ruotsidemokraattien äänestäminen nosti demarit valtaan ja kiihdytti maahanmuuttoa (2014)

Ruotsin vaalitaistelu ennakoi muutosta (2014)

Videoblogi: Ruotsissa Natosta ja Ukrainasta puhutaan avoimesti (2014)

Tukholma on vihdoinkin aidosti monikulttuurinen (2010)

Katsaus suomenruotsalaisuuteen (2010)

Ruotsalaisuuden päivänä (2010)

Äärioikeiston vaa’ankieli näyttää keskelle (2010)

RKP ja 1809 (2009)

Kuningas Suomeen (2008)

Kun ”tasa-arvolla” diskriminoidaan (2007)

Ruotsin hallitusjupakka (2006)

Niin kaunis on Kokoomus – ja vihervasemmiston varjoisat veet

Keneltäkään ei varmasti jäänyt huomaamatta tapa, jonka mukaisesti pääministeri Sanna Marin (sd.) katosi esittelemään toimintavalmiuttaan Instagram-videolla samaan aikaan, kun Uniperin miljardirahoituksesta päätettiin Saksassa Fortumin ja suomalaisten ihmisten suureksi tappioksi (kirjoitin aiheesta täällä ja täällä).

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue asettui kuitenkin horjumatta Marinin taakse, vaikka rahojen mukana meni myös maine, ja hallitus nuolee haavojaan pikavippaamalla Fortumille 2,35 miljardia lisää veronmaksajien killinkejä. Tosiasiassahan Suomella olisivat olleet kaikki neuvotteluvaltit käsissään, sillä Uniperin konkurssi olisi ajanut kaasusta riippuvaisen Saksan teollisuuden hetkessä perikatoon.

Mutta demaridiletantit luovuttivat päätösvallan Uniperissä saksalaisille, jatkoivat kaasun alennusmyyntiä ja ottivat tappiot Fortumin takkiin, jottei ”Putin” voisi laittaa Fortumia polvilleen. Polvilleen olikin mennyt Sanna, ihan vain yleiseurooppalaisen solidaarisuuden merkiksi.

Hämmentävää on vihervasemmistolaisten puolueiden tapa puolustella poliitikkojensa tekemiä kakaramaisia virheitä.

Myös Pekka Haavisto (vihr.) on voinut jatkaa puolueelleen läänitetyissä tehtävissä huolimatta toistuvista kähminnöistään, joihin kuuluu suurempia ja pienempiä virheitä alkaen Suomen sähköverkkojen myynnistä ja päätyen tohtorintutkinnon tavoitteluun ilman akateemisia perusopintoja. Asioiden esilletuonti ei ole loanheittoa, kuten lehdistö puolustelee, vaan totuuden paljastamista, johon median faktantarkistus ei yllä.

Tehdäänpä vertailua, sillä vertailut usein paljastavat asioiden tilan. Oikeistopuolueissa ei ole nähty vastaavanlaisia valtavan suuruusluokan poliittisia tai taloudellisia asiavirheitä. Kohujen aiheet ovat liittyneet esitettyihin mielipiteisiin, joita muutamat ovat pitäneet epäsopivina ja joiden vuoksi puolueet ovat harjanneet piiristään edustajia tai ehdokkaita.

Viimeksi näyttöä saatiin, kun Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen torjui Wille Rydmanin paluun eduskuntaryhmään, ja Rydman perusti oman ryhmän. Median tietojen mukaan järjestely on Rydmanille ”epämieluisa”, ja vähintään yhtä epämieluisaa on ollut syyttömyysolettaman laiminlyönti.

Helsingin Sanomathan tuomitsi kansallismieliseksi ja maahanmuuttokriittiseksi tiedetyn Rydmanin poliittiseen ulkopuolisuuteen kohdistamalla häneen feministisiä syytöksiä ”epäasiallisesta käytöksestä” ja muuta seksuaalista ahdistelua.

Nykyään melkein mikä tahansa seksuaalinen kontaktinhaku ja muu ihmisille luonteenomainen käytös voidaan lavastaa feministien hallitsemassa mediassa ”epäasialliseksi käytökseksi”, josta jaellaan korvapuusteja. Kirjoitin aiheesta täällä.

Suurten poliittisten virheiden puuttuminen ja lillukanvarsiin takertuminen ei oikeistossa kerro kuitenkaan korkeammasta moraalista vaan siitä, että julkinen sana on oikeistoa kohtaan ankarampi. Kyse on Jeremy Clarkson -ilmiöstä, josta olen myös itse joutunut kärsimään.

Taustalla on myös vääntö kansallisen edun ja universaalin maailmanhalailun välillä.

Puoliksi venäläistaustainen Kai ”Marrakech” Mykkänen tunnetaan yhtenä Kokoomuksen pahimmista internationalisteista Alexander Stubbin, Petteri Orpon, Jyrki Käteisen ja pirtu-Sirpan rinnalla, joten ei ole ihme, että Rydmanin paluu eduskuntaryhmään viipyy. Lopulta siitä ei tule mitään.

Rydmanin pois harjaamisessa ei olekaan kyse vain siitä, että hän on saattanut tehdä seksuaalisia aloitteita, kuten kuka tahansa ihminen.

Kyse on Kokoomuksen omasta jakautuneisuudesta yhtäältä äärimmäisiin internationalisteihin, jotka kannattavat maahanmuuttoa, pääomien maastavientiä, kansainvälistä kapitalismia, työvoiman tuontia, hallintarekistereitä ja julkisen omaisuuden myyntejä – sekä toisaalta konservatiiveihin, jotka kokemukseen nojaten ajavat kansallista etua talouskysymyksissä.

Samantyyppisten erimielisyyksien vuoksi Kokoomuksesta irtautui jo tuo Harry Harkimokin perustaen Nyt-liikkeen.

Rydmanin tapauksessa ei ole siis kyse ainoastaan feministien harjoittamasta seksuaalisesta ahdasmielisyydestä ja syyttelystä. Kyse on halusta savustaa politiikasta pois lupaavilta näyttävät oikeistopoliitikot, joilla on munaa sanoa internatsismille ”ei kiitos”.

Annankin Rydmanille yhden ohjeen: Älä tavoittele paluuta Kokoomuksen ryhmään! Siten vain nolaat itsesi. Älä siis ano mitään. Ei Ano Turtiainenkaan ano.

En ole samaa mieltä Ano Turtiaisen kanssa juuri mistään – en varsinkaan koronakriisin hoidosta enkä Venäjästä – mutta yhdessä asiassa hän tekee oikein. Tultuaan erotetuksi Perussuomalaisten ryhmästä hän on oivaltanut, että puolue voi pettää luottamuksen omaa kansanedustajaansa kohtaan vain kerran.

Ehkä oikeistopuolueissa kannattaisi asettua jäsentensä tueksi samaan tapaan kuin vihervasemmistossa tehdään.

Oikeistossa nähdyt kohut ovat joka tapauksessa mitättömiä mielipide- ja arvostuskiistoja verrattuina siihen, mitä heppatyttöhallitus on saanut toimillaan aikaan.

Ilmeisesti kohun täytyy olla todenperäinen, kuten Sanna Marinin itsensä järjestämä kohu on ollut. Tulos: SDP tukee täysin palkein, media silottelee ja pääministeri saa jatkaa. Onhan kyseessä nuorehko nainen. Ja iltapäivälehdistö hehkuttaa otsikolla ”Sanna Marinin Instagram-suosio kasvaa räjähdysmäisesti – lähes miljoona seuraajaa”.

Kansalaisten uteliaisuus ei kuitenkaan kerro välttämättä suosiosta vaan sensaatioiden janosta, vasemmistopopulismista, voyerismista, itsensäpaljastamisen halusta ja politiikan sietämättömästä epä-älyllistymisestä.

Ongelmana on, että puolueet eivät päästä ehdokkaikseen toimintakykyisiä ja asiantuntevia ihmisiä. Todennäköisesti seuraavakin hallitus kootaan moppitukkaisista bimboista. Hyvää siinä on vain se, että silloin virkamieskunnan vaikutusvalta kasvaa.

Annan fatwan (ohjeen) myös Kokoomukselle ja Perussuomalaisille: Älkää pyrkikö hallitusvastuuseen, vaan antakaa vihervasemmistolaisten korjata virheensä ihan itse!

Sääliksi käy suomalaisia, kun seuraava hallitus joutuu rämpimään suossa laittaen Suomen taloutta kuntoon.

Tässä maassa tarvittaisiin poliittisesta kannatusvastuusta riippumaton hätätilahallitus, joka pitäisi koota parhaista yhteiskuntapolitiikan ja taloustieteen asiantuntijoista.

Sähkösota ja sen ratkaisut – 6 keinoa

Venäjän raaka sota Ukrainassa näkyy eurooppalaisten ihmisten elämässä lähinnä inflaationa ja etenkin energian kallistumisena.

Sähkön hinta hipoo jo euron rajaa niin, että pian ei ole varaa edes sähköpostiin, vaan pitää siirtyä takaisin kirjepostiin.

Mitä mahdollisuuksia olisi energian hinnannousun hillitsemiseen tai alentamiseen entiselle tasolle?

”Asiantuntijoiksi” lavastetut vihreät poliitikot ovat esittäneet energiakriisin ratkaisemiseksi huoneistolämpötilojen pudottamista, elintasosta tinkimistä, valojen sammuttamista ja vöiden kiristelyä.

He turvautuvat 1970-luvun öljykriisistä tunnettuihin keinoihin, mikä on luonnollista läpikotaisin mädälle puolueelle, jota johtavat taloudesta mitään ymmärtämättömät typerykset. ”Vanhemmaksi neuvonantajaksi” Sitraan palkattu ja ympäristöministeriksi tähdännyt Oras Tynkkynen (vihr.) on tosiasiassa yksi syypää siihen, miksi sähkön hinta nousee.

Helsingin Sanomat on liputtanut tuulivoiman puolesta huomaamatta, että kaikkea muuta voimaa tarvitaan pyörittämään roottoreita silloin kun ei tuule. Tuulettomuutta, sähköntuoton volatiliteettia ja säätövoiman puutetta lehti valittelee täällä, kertomatta tosin ajaneensa tuulivoiman promovoinnilla vihreiden asiaa. Sitä asiantuntijaksi nimetty henkilö uskaltaa arvostella lehdessä vain anonyymisti.

Suomen nykyhallitus ei edes yritä ratkaista ongelmaa. Se tekee vain lisää velkaa ja roiskii rahat hyväntekeväisyyteen. Tosiasiassa veroverojen käyttäminen kehitysapuun ja muuhun avustamiseen olisi moraalisesti oikeutettua vain ylijäämästä, ei alijäämästä.

Myös yrityspomot ovat johtaneet suomalaisia firmoja vihreiden ripittämällä neroudella ja heidän maineterroristiensa pelossa. Viimeisimpänä esimerkkinä ovat Fortumille Uniperin kautta kantautuneet valtavat laskut: 12 miljardin euron nettotappioista 8 miljardia kuitattaneen suomalaisten veronmaksajien rahoista ja sähkölaskuista.

Kansainvälisesti katsoen Venäjän aiheuttama energiakriisi ei ratkea tietenkään muutoin kuin poistamalla Putinin hallinto vallasta. Voidaankin kysyä, miksi Yhdysvallat ei tekisi tuon kirotun Putinin kanssa samoin kuin terroristi Ayman al-Zawahirin kanssa. Tiedustelulla ja täsmäaseilla se varmasti onnistuisi.

Putin on tapattanut ihmisiä ja tuhonnut taloutta sekä ihmiselämiä Ukrainassa ja Kaukasuksen alueella niin paljon, että hän ansaitsisi fatwan.

Pahan tappaminen johtaisi todennäköisesti kuitenkin vain sen korvautumiseen uudella ainakin niin kauan kuin Venäjää hallitsevat niin sanotut turvallisuusjoukot.

 

Suomi Venäjän ja EU:n ahdingossa

On hyvä huomata, että sähkön hinta Suomessa nousee myös muista syistä kuin sähköpulan vuoksi. Sähköhän ei ole ollut täältä kesäaikaan loppumassa, joten miksi hinta koko ajan nousee?

Suomi liittyi 2014 Euroopan laajuiseen Euphemia-sähkömarkkina-alueeseen, jota alettiin soveltaa vuonna 2020.

Tämä tarkoittaa, että ”yhteispohjoismainen” sähkömarkkina on nyt Euroopan laajuinen.

Niinpä muualla Euroopassa kohdattu sähköpula heijastuu välittömästi myös Suomen sähkönhintaan.

Kun Saksa ja Ruotsi ajoivat alas ydinvoiman ja Saksa kärsii nyt myös kaasupulasta, sähkönhinta nousee Suomessa.

Tämä johtuu siitä, että suomalaiset sähköyhtiöt voivat myydä sähkönsä aina sinne, missä siitä maksetaan korkein hinta: tässä tapauksessa esimerkiksi Saksaan.

Tynnyri vuotaa siitä, mistä lauta on matalin.

Niinpä Suomen viranomaisten asettama kattokaan sähkön hinnalle ei johtaisi sähkön hinnan alenemiseen vaan todelliseen sähköpulaan Suomessa.

Koko EU:n laajuista hintakattoa on puolestaan vaikea saada aikaan, eivätkä hinnat ole todellisuudessa vertailukelpoisia, sillä eri maiden subventiot asukkailleen vaihtelevat paljon. Näin ollen väite yhteismarkkinasta on läpikotaisin valheellinen eikä takaa edes paljon mainostettua asukkaiden yhdenvertaisuutta EU:ssa.

Vaikka Suomesta tulisikin ensi vuonna omavarainen sähkön suhteen, valuu sähköä koko ajan sinne, mistä saa korkeimman markkinahinnan.

Tämä on osa Euroopan unionin harjoittamaa tuhoisaa liittovaltiopolitiikkaa.

Se on myllynkivi, joka yhdessä euroalueen ja yhteiseen finanssipolitiikkaan sekä määräenemmistöpäätöksiin siirtymisen kanssa vie meidät aina vain syvemmälle kansainvälisen riippuvuuden rotkoon.

Minä olen sanonut sitä tuttavallisesti internatsismiksi (sanasta internationalismi).

Se on hinta Euroopan unionin jäsenyydestä, joka ei ole tuonut Suomelle onnea vaan paljon taloudellista tuhoa, velkaantumista ja epäonnea.

Euroalueen jäsenyys vei Suomelta mahdollisuuden säädellä valuuttamme ulkoista arvoa, kun taas itsenäisen rahapolitiikkansa säilyttänyt Ruotsi pystyi viemään puunjalostustuotteitaan alennushintaan, ja sen tuloksena viennin volyymi tonneissa mitattuna on Ruotsista kaksinkertainen!

Työvoiman vapaa liikkuvuus on miehittänyt Suomen työpaikat, ja valtio velkaantuu joutuessaan maksamaan suomalaisten työttömyyskuluja.

Suomesta on tullut kansainvälisten sotkujen ja pahaan EU-välikäteen ajautumisemme vuoksi kehitysmaa, jossa kansalaisilla ei ole pian varaa edes sähköön, ruokaan, liikkumiseen eikä polttoaineisiin saati asumiseen.

Poliittinen unioni on rajoittanut sananvapautta ja puuttunut jäsenvaltioiden sisäisiin asioihin vastustamalla vaalituloksia ja hallitusten muodostamista pakotteilla jo vuodesta 2000 asti. Talousunionin valuviat ovat raunioittaneet kansantaloudet tukipakettipolitiikalla, ympäristöaneilla ja finanssivelvoitteilla. Tämä ei juuri poikkea siitä, miten toimitaan Venäjän federaatiossa, ja siksi seuraukset kansalaisille ovat samanlaisia.

Sähkösota ja energiakriisi puhkaisivat EU:n viherkommunistisen kuplan. Vihreä ympäristöpolitiikka on soutanut ja huovannut ydinvoiman ja hiilivoiman välillä ja saattanut Euroopan maiden taloudet umpikujaan.

Sähkösota paljasti kansallisen edunvalvonnan tarpeen

Suomelle olisi riittänyt Nato, johon nyt olemme onneksi liittymässä. Mutta EU:ta ja sen direktiivejä Suomi ei ole koskaan tarvinnut mihinkään, vaan meille olisi sopinut Norjan tai Ison-Britannian nykyinen asema.

Norjassa puolestaan aletaan säädellä energian vientiä kansallisen edun mukaisesti, jota Helsingin Sanomien pääkirjoittaja nimittelee ”nationalismiksi”.

Tosiasiassa nouseva ”nationalismi” ei ole syy mihinkään vaan seuraus EU:n tavasta polkea kansallisvaltioiden etuja ja niiden asukkaiden oikeuksia. Todellisuudessa energiakriisin kautta on paljastunut EU-liittovaltiopolitiikan lahonneisuus.

Euroopan maiden kansantalouksia ja kotitalouksia ei pidä romuttaa slaavikansojen aseidenkalistelun vuoksi. Putinin ruma hallinto on seuraus siitä, että EU itse ajoi Venäjän nurkkaan liiallisella ekspansiivisuudellaan.

Ukrainasta valuva turvapaikanhakijoiden vana myös kyseenalaistaa sen, menikö suomalaisten lottien uhrautuminen hukkaan. He jäivät hoitamaan tehtäviä kotirintamalla, kun miehet lähtivät talvi- ja jatkosotaan. Ruotsiin lähetettiin tilapäisesti kourallinen lapsia, jotka palautettiin sodan jälkeen. Mutta suomalaiset eivät jättäneet maataan sodan vuoksi, joten mikä oikeuttaa kansainvaellukset nykyaikana?

Kun Suomi saadaan Natoon jäseneksi, Suomen tulisi erota Euroopan unionista, johon maamme liittyi lähinnä turvallisuuspoliittisista syistä. Myöskään muilla EU-mailla ei ole syytä kuulua valtioliittoon, joka on euroalueellaan tuhonnut useiden maiden julkiset taloudet.

Paradoksaalisesti parasta Putinin aloittamassa sodassa on, että Suomen kansa saatiin kääntymään Naton kannalle, ja voimme lopulta päästä eroon myös Euroopan unionista.

Minulle naurettiin ja näkemyksiäni pilkattiin, kun huomautin edessä olevassa suosta kirjoissani ja kirjoituksissani.

Nykyisin poliitikot liberaalissa oikeistossa ja jopa konservatiivisessa vasemmistossa esittävät samaa kritiikkiä ja parannuskeinoja omanaan, ja media on hipi hiljaa ajatusten alkuperäisestä lähteestä, joka on kansallismielinen arvofilosofiamme.

Pahimmillaan parannuskeinot esitetään feministihallituksen keksintöinä. Sen epätodellisuudentajuisuutta ja virheitä pidetään Helsingin Sanomissa merkkinä kansalaisten ”tykästymisestä feminismiin ja uushenkisyyteen”. Tosiasiassa kyseessä on löysä, valheellinen ja epä-älyllisyydessään kelvottoman heikko selitys huonoihin äänestyspäätöksiin, jotka antoivat vallan heppatyttöhallitukselle juuri ennen sotien jälkeisen ajan pahimpia kriisejä.

Tulos on, että samanaikaisesti kun Kreikka ja Italia syytävät kansalle energiatukia kaksin käsin, sinä maksat enemmän, jotta muut voisivat maksaa vähemmän.

On todennäköistä, että rivinsä tilapäisesti koonnut Euroopan unioni alkaa hajota, kun ihmisille tulee pimeä ja kylmä. Inflaatio syö palkkasi ja säästösi samalla kun ostovoiman väheneminen romuttaa asuntovarallisuudestasi kolmasosan pois.

Asuinkulujen on annettu jo pitkään kasvaa energiamääräyksillä. Niiden kautta viherkommunistit tekevät nyt suomalaisille saman, missä Neuvostoliitto aikoinaan epäonnistui: kodit otetaan ihmisiltä pois taloudellisilla velvoitteilla. Metsät sosialisoidaan EU:n luonnonsuojeludirektiiveillä.

EU on Vihreä Liitto jättiläiskoossa, ja sertifiointi on sosialisointia.

Punavihreä hallitusvalta on koteja velkaannuttaessaan todellinen kansanvihollinen ja aito helvetinkone kumotessaan oman tuvan ja oman luvan periaatteet ja tehdessään suomalaisista uudestaan torppareita.

Kuusi keinoa sähkön, polttoaineiden ja kaukolämmön hinnan alentamiseksi

Ongelman juurisyy ei kuitenkaan ole Euroopan unioni vaan Venäjä ja sen nykyinen väkivaltainen, paheellinen, rikollinen ja raakalainen hallinto. Köysi pukisi Putinin kabinetin kaulaa hyvin, sillä hyökkäys Ukrainaan oli Venäjän omankin lain mukaan oikeudeton, ja kuolemantuomio on edelleen voimassa Venäjällä.

Talouspakotteet Venäjää vastaan eivät toimi ollenkaan, ja ainoa keino estää Venäjää voittamasta sotaa on antaa ukrainalaisille sellaiset aseet, joilla yltää syvälle Venäjän sotilaallisiin kohteisiin.

Älykäs ihminen nimeltä Garri Kasparov esitti perustellun vaateen aseavun moninkertaistamisesta ja piti Yhdysvaltain nykyistä aseapua pelkästään marginaalisena verrattuna toisen maailmansodan aikaiseen.

Ongelman sotilaallisia ratkaisusiirtoja odotellessa olisi energiakriisiä keskityttävä ratkaisemaan kotirintamalla ja kotikonstein.

1) Valtion olisi leikattava sähköveroa ja sähkön arvonlisäveroa, sillä se on ollut koko ajan veroa veron päälle, kuten Jan Hurri (jälleen ansiokkaassa kirjoituksessaan) huomautti. ALV:n tilapäinen alentaminen tai poistaminen ei välttämättä vähentäisi valtion saamaa verotuottoa sähköstä, sillä hinnan aleneminen takaa kulutuksen jatkumisen, jolloin kassavirta säilyisi. Lisäksi energia on alkutuotantoa, jonka hinnalla on elvyttävä kumulatiivinen vaikutus talouden kokonaisuuteen.

2) Euroopassa tulisi luopua päästökaupasta kriisin ajaksi. Päästöoikeuksien hinnat ovat kohonneet rajusti ja hipovat nyt sataa euroa hiilidioksiditonnilta. Jos päästökaupasta luovuttaisiin, sähkönhinta voisi pudota nykyisestä jopa puoleen.

3) Hiilineutraaliustavoitetta on lykättävä hallituksen uuteen ilmastolakiin kirjaamasta vuodesta 2035 vuoteen 2050, joka on EU:n yhteinen tavoite. Hiilineutraaliustavoite pitäisi siirtää niin kauaksi tulevaisuuteen, että myös paljon päästävät kehitysmaat, kuten Kiina, voidaan saada siihen mukaan. Ilmasto on yhteinen asia, ja siksi ei ole oikein vaatia meiltä enempää kuin mihin muut ovat valmiit. On huomattava, että noin 80 % Suomessa tuotetusta sähköstä on jo nyt kasvihuonepäästötöntä.

4) Suomessa on luovuttava hiilivoiman ja turpeen sekä energiapuun alasajosta. On rakennettava vähintään 5 suurta ydinreaktoria korvaamaan käytöstä poistettavia ja lisäämään ydinvoimaa. Turpeessa on Suomella lähes yhtä paljon omaisuutta kuin Norjalla öljyssä, mutta 1200 miljardin varmuusrahaston keräämisen sijasta Suomen hallitus on polttanut seteleitä lämpökattilassa. Hiilivoimalat on pidettävä käytössä säätövoimaloina, ja kotimaisten energianlähteiden käyttöön on panostettava huoltovarmuuden takaamiseksi. Muutoin maassamme voi olla ensi talvena humanitaarinen, poliittinen ja taloudellinen kriisi.

5) Polttoaineen sekoitevelvoitteesta on luovuttava, sillä bioetanolin tuotanto pellosta vaatii enemmän energiaa kuin antaa, ja siksi siinä ei ole mitään järkeä.

6) Vihervasemmisto pitää saada pois poliittisesta vallasta ja sulkea omiin karsinoihinsa jatkamaan bileitään. Valtionhoitajaksi siitä ei ole.

 

Aiheista aiemmin:

Roistovaltion raunioilla – Venäläinen kleptokratia uhkaa itseään ja muita

Käydäänkö nyt sotaa vai ei?

Vihreä vallankumous on Venäjän veroinen vaara Suomen taloudelle ja turvallisuudelle

Vihersiirtymän kiirehtiminen on energiapoliittinen kaksoisvirhe

EU ja vihervasemmisto sosialisoimassa Suomen metsät

Sosialistinen feministihallitus kaatoi saavillisen rahaa Turkkiin ja maksoi ”tasa-arvosyillä” suosikkinsa velkoja

Viherkommunistit ja ekososialistit kavaltavat talousmetsiä luonnonsuojelualueiksi – Perustuslaillinen omaisuudensuoja vaarassa

Vihreät: Suomella ei koskaan mene niin huonosti, että maahanmuuttoa pitäisi rajoittaa

Yritysten kannattaisi kilpailuttaa johtamispalvelunsa

Euroopan onnettomuus

Pääministerin luottamusta ei voi ratkaista huumelaboratoriossa

On tuo vihervasemmistolainen hallitus kyllä vitsaus. Ei ole sitten rauhaisaa viikonloppua, jota joku vihervassari ei erehdy häiriökäytöksellään pilaamaan. 

Nythän – kuten kaikki tietävät – asialla oli pääministeritar Sanna Marin, joka kierteli ja kaarteli käytöksensä herättämiä kysymyksiä Kesärannan pihalla viime perjantai-iltapäivänä antamassaan ”tiedotustilaisuudessa”. Tapauksen taustat löytyvät täältä.

Koska viikonloppuisin asioilla on taipumus unohtua muiltakin kuin Marinilta, julkaisen tärkeimmät johtopäätökset tässä.

Iltalehden live-toimittajan mukaan paikalla ei ole ollut koskaan niin paljon median väkeä.

Toimittajat keskittyivät kyselemään yksityiskohtia, kuten käyttikö pääministeri huumeita vai ei, mikä tarjosi Marinille tilaisuuden kääntää vastauksensa testituloksiin ja niiden odottamiseen, ikään kuin pääministerin luottamus voitaisiin ratkaista labortoriossa.

Yksikään toimittaja ei kysynyt olennaista kysymystä: Miksi et eroa virastasi, vaikka olet vetänyt käytökselläsi lokaan sekä pääministeri-instituution että Suomen kansainvälisen maineen ja vieläpä kriisiaikana, joka vaatii erityistä valppautta?

Toinen tärkeä kysymys, jota kukaan ei kysynyt, on: Mikä takaa, että Marin ei kännissä ollessaan möläytä valtiosalaisuuksia julki, niin kuin puoluetoverinsa Arja Alho teki ollessaan selvänä.

On muistettava, että ilman puoluettaan Sanna Marin ei olisi mitään. Hän on pääministeri vain ja ainoastaan puolueensa suopeudella ja puolueensa kautta.

Jos SDP haluaa olla vastuullinen valtionhoitajapuolue, sen on kerrottava Marinille, että hänen aikansa pääministerinä on tullut nyt päätökseen. Harvemmin ajattelen SDP:n etua, mutta totuus on, että mikään puolue ei voi mennä vaaleihin tuollaisen keulakuvan kanssa.

Sen sijaan SDP päätti, että hyökkäys on paras puolustus, ja käänsi asiasta poliitikon ”oikeusturvakysymyksen” sekä kanteli videoiden julkaisemisesta Julkisen sanan neuvostolle. JSN:n ratkaisut puolestaan kelpuutetaan todisteiksi oikeudenkäynneissä, joten voidaan päätellä, että puolue valmistelee juridista kannetta videoiden vuotajatahoa vastaan.

Totuus on kuitenkin se, että jos pääministerin luottamusta pitää hänen oman käytöksensä vuoksi punnita huumelabrassa, ”aihetta epäillä” -tunnusmerkistö täyttyy, ja pääministeri on itse astunut reunan yli. Oikeusvaltioissa on periaate, jonka mukaan poliittisen ja viranomaisvallan ei pidä vastata kohtaamaansa arvosteluun syytteillä, haasteilla eikä oikeudenkäynneillä.

”Rehellisesti” Marin lipsautti jo siinä, että hän vieläpä tiesi kännivideoidensa julkaisemisesta hovivalokuvaajansa Instagram-tilillä, joten voidaan päätellä, että hän salli Eyes Wide Shutinsa julkaisemisen tahallaan, pelkästä julkisuudenkipeydestä.  

Marinin bilevideoiden julkaiseminen ei ole mikään ”syöttö disinformaatikkojen lapaan”, kuten tietotekninen näpertelijä Petteri Järvinen väittää, vaan se on todellisuutta paljastavaa faktajournalismia, josta vihervasemmiston mukaan on huutava pula.

Paljastuksen moraalisen tuomittavuuden kannalta olennaista ei ole vain se, että pääministerin bilesekoilun julkaiseminen horjuttaa hallitusta ulkopoliittisen kriisin aikana. Olennaista on, että pääministeri itse horjuttaa omaa uskottavuuttaan.

Kansakunnan edun mukaista puolestaan on, että kansalaiset saavat tietää, mitä kulissien takana tapahtuu, ja siksi asian laajempi levittäminen ja raportointi on mitä eettisintä toimintaa. ”Tietotekniikka-asiantuntijankin” pitäisi ymmärtää, että hallituksen paheista vaikeneminen on syöttö niiden putinistien lapaan, jotka vaativat sensuuria ja totuuden arviointia sillä perusteella, onko se istuvan hallituksen edun mukaista. Se on pravdaa.

Marin valehteli kaiken alkaen toimintakyvystään päihtyneenä, tavoitettavuudestaan ja juhliensa yksityiskohdista. Hän toimii kuin aito alkoholisti, joka ehdottomasti kieltää juovansa. Sen arvosteleminen ei ole taatusti ”häirintää” – Marinin oma käytös on.

Juuri kukaan ei muistanut Marinin sekoilua arvioitaessa, että Marin järjesti Kesärannan Ruisrock-jatkot Uniper-kriisin vyöryessä päälle ja lähetti eurooppaministeri Tytti Tuppuraisen (sd.) Saksaan kriisiä hoitamaan, vaikka omistajaohjaus kuuluu valtioneuvoston kanslialle, joka on pääministerin salonki. Virkamiesportaan sivuuttamisesta sekä Uniper-kaupoissa että nyt käydyissä neuvotteluissa saattoi syntyä suomalaisille miljardien laskut.

Samanaikaisesti roskajulkaisu Helsingin Sanomat on tehnyt kaikin voimin työtä liudentaakseen pois päihteiden käytön ongelmallisuutta, hämärtääkseen ”dokailun” osaksi ”kaupunkikulttuuria”, normalisoidakseen huumeiden käyttöä ja saadakseen sitä kautta pääministerin paheet katoamaan.

Olennaista ei ole, tuliko Sanna Marin ”juhlista omin jaloin”, kuten Hesari korostaa, tai olisiko hän ollut heräteltävissä kansakuntaa johtamaan. Olennaista on, mitä arvoja, asenteita ja toimintamalleja hän edustaa ja millaisen viestin hän antaa itsestään ja koko kansasta.

Vaa’ankieliasemassa olevan Keskustan feministisisar Annika Saarikko on puolestaan oivaltanut, että Kepulla on jälleen ”oma lehmä navetassa” eikä siksi ryhdy Marinin ”moraalinvartijaksi”. Hän on tiedostanut, että pääministerin ero voisi tarkoittaa lähtöpasseja koko hallitukselle ja tarjoaa siksi Marinin bilelaskuista symbolisen ”kotitalousvähennyksen”, kuin lupsakan lypsykoneen hankinnasta.

Annika Saarikko sijaisineen (Hanna Kosonen) ryhtyi kuitenkin tiede- ja kulttuuriministerinä ollessaan tieteellisen tutkimukseni Totuus kiihottaa – Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä (2020) moraalinvartijaksi raiskaten minut ja kirjani julkaisijan, Suomen Perustan, häikäilemättömillä, rikollisilla ja tieteellisen vapauden vastaisilla rahoituksen takaisinperinnöillä. Tosiasiassa kukaan ei ole pystynyt tähänkään päivään mennessä osoittamaan, että kirjassa esittämäni argumentit eivät pitäisi paikkaansa, vaan tutkimukseni väitteet median ja politiikan vispilänkaupasta osoittautuvat päivä päivältä oikeaan osuvammiksi. Niin nytkin.

Marinin puolustukseksi voidaan sanoa, että murheelliseen kotitaustaansa verraten hän on selviytynyt pääministerinviran hoidosta tyydyttävästi arvosanalla 6+, vaikka kaksi äitiä ja alkoholisti-isä eivät ehkä ole onnistuneet opettamaan lapselle diskreettisyyttä ja disipliiniä.

On selvää, että poliittinen luottamus ei palaa, jos käyttäytyy huonosti ja sanoo tehneensä sen ”vain vapaa-aikanaan”.

Sanna Marinista on tulossa kovaa vauhtia ”politiikan Matti Nykänen”, joka on ”kilpailuissa” tikkana, tarkkana, orientoitunut ja aktiivinen mutta ”vapaa-aikana”, no niin...  

Itse en pidä minkäänlaisena turvallisuusongelmana sitä, että pääministeritar on Teatteri-ravintolan vip-salongissa pelti kiinni. Valtion turvallisuuden kannalta on hyväkin, että hän ei ole tavoitettavissa eikä tokene ”valtion asioita hoitamaan”. 

---

Päivitys 24.8.2022: ”Vaikea työviikko”, ”pahoittelen lesbopusuista otettuja epäonnistuneita valokuvia” ja ”otan opikseni” osoittavat vähättelyä, huomion kääntämistä muualle ja pyrkimystä pidättää johtopäätösten teon omaan valtaan sekä siihen, ”miten meni noin niin kuin omasta mielestä”.

Marisijan kannattaisi kyynelehtiä Suomen taloustilanteen vuoksi eikä vuodattaa krokotiilinkyyneleitä omien sotkujensa takia. Ylenkatseellisuus todistaa, että Sanna Marin on opposition paras vaalityöntekijä.

Antti Lindmanin (sd.) huokailut, että kriitikoiden pitäisi keskittyä biletyksen sijasta asiakysymyksiin, puolestaan osoittavat, että SDP on avaruusliskojen puolue. Kun saimme Marinilta kuulla, että hänkin ”on ihminen”, herää kysymys, kuka seuraavaksi on ihminen.

 

Aiheesta aiemmin:

Noscitur ex socio qui non cognoscitur ex se

Vihervasemmiston pakko-oireista

Demarinoviisit ikärasisteina – Politiikan infantilisoituminen uhkaa rationaalisia arvosisältöjä

Porvareillakin on intohimoja – Femakko-Hesari vei jälleen naisäänestäjiä kuin Piru Einaria